Julkaistu Euroopassa: 22.11.2002
Genre: Action-Adventure
Kehittäjä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Pelimuoto: Yksinpeli
Ikäraja: 3+
Alusta: Game Boy Advance
Genre: Action-Adventure
Kehittäjä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Pelimuoto: Yksinpeli
Ikäraja: 3+
Alusta: Game Boy Advance
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Esitetään perinteinen kysymys: "Kuka on suosituin Nintendo-hahmo". Kovin yllättävää ei liene, että suurin osa vastaa Mario. Onhan tämä lihava putkimies kuitenkin melkein kuin Nintendon virallinen maskotti. Toiseksi suosituimmaksi todennäköisesti mainitaan se mukava vihreässä asussa seikkaileva ajan sankarina toimiva sympaattinen kaverimme, Link. Mutta vasta todennäköisesti kolmantena tulee esiin Samus Aran. Tuo erittäin cooliin "energiahaarniskaan" pukeutunut pelihahmo ansaitsee kunnianmaininnan, sillä pelisarja jossa hän esiintyy, Metroid, on oikeasti vain niin helvetin hyvä. Ensimmäinen Metroid ilmestyi NESille jo vuonna 1986 ja yllättävän laajana ampumis-seikkailupelinä se oli konsolin kärkikastia. Kun tuon pelin pääsi läpi alle kolmessa tunnissa paljastui ekaa kertaa se monille nintskanörteille kammottava totuus: tuo viileä seikkailija olikin nainen! Tämä jännä asia ei kuitenkaan tuskin saanut ketään lopettamaan Metroidin rakastamista. Seuraava Metroid, Return of Samus, ilmestyi Game Boylle. Metroid toimi myös käsikonsolilla hyvin, mutta silti tätä peliä, jossa tehtävänä on tuhota kaikki Metroidit, ei kovin monelta nykyään löydy. Viimeistään Super Metroid oli se sarjan kunniaan nostanut. Super Nintendon ainoa Metroid oli edeltäjiään laajempi, eeppisempi ja kaikin puolin parempi. Super Metroid on nykyäänkin yksi konsolin parhaista peleistä. Nintendo 64:n siirrettyä pelimaailma kolmiulotteiseksi moni toivoi Super Metroidin nostaman hypetyksen jälkeen Metroidia N64:lle. Mutta toisin kun monet muut Nintendon pelisarjat, ei Metroid kääntynyt kolmiulotteiseksi N64:lle. Tämä on kuitenkin uskoakseni todella hyvä asia. Vuosituhat vaihtui, mutta silti vuoden 1994 Super Metroidin jälkeen ei ollut ilmestynyt yhtään uutta Metroidia. Vuonna 2002 kuitenkin ilmestyi neljäs Metroid. Metroid Fusion oli vielä kaikkien onneksi kaksiuloitteinen ja sopivasti melko uudelle käsikonsolille: Game Boy Advancelle. Miten tämä peli täyttää sarjan ystävien toiveet?
Samuksen juonitäytteiset seikkailut
Vaikka Super Metroidissa se oli ihan hyvä, ei se koskaan ollut ollut Metroidien vahvoin puoli. Mistä minä puhun? No juonesta tietenkin. Mutta Metroid Fusion tuokin uutta kiinnostavuutta juuri sillä, että siinä on paras juoni mitä Metroideissa on nähty. Tutkimusretkellä Sanuksen tappamasta hirviöstä jää jäljelle outo leijuva nestemäinen x:n muotoinen olento joka imeytyy Samukseen. Tällä ei ollut mitään vaikutusta Samukseen, tai ainakin siltä vaikutti. Myöhemmin kun Samus on aluksessaan hän lamautuu täysin ja menetää aluksensa hallinnan. Samuksen pieni avaruusalus syöksyy päin asteroidivyöhykettä ja Samus pelastuu vain aluksen hätäpelastukapselin avulla. Hänet kiidätetään Galaktisen Federationin päämajaan. Outo "X-parasiitti" on ehtinyt imeytyä Samuksen keskushermostoon, eikä häntä voida leikata turvallisesti pois asustaan ja koska hänen voimansa hipuivat, olivat selviämismahdollisuudet pienet. Aivan sattumalta löytyi vastalääke. X-parasiitit ovat olleet Metroidien ravintoa, joten Samuksen Federationille tuomasta Metroidin solusta saadaan valmistettua Samukselle vastalääke. Samuksen haarniska jouduttiin kuitenkin muokkamaan ja sankarittaresta tuli lääkkeen ansiosta immuuni x-parasiiteille. Käy selville, että koska Samus on tuhonnut kaikki X-parasiittejä ravintonaan käyttävätMetroidit SR-388 -planeetalta, ovat X-parasiitit päässeet valoilleen. Viimeisiä SR-388:lta olevia eliöitä on viety BLS:n tutkimuskeskukseen, jonne Samus lähetetään parantumisen jälkeen tutkimaan outoa räjähdystä. Täällä selviää, että X-parasiitti on hyökkänyt Sr-388:n eliöihin ja pystyy tekemään koipoita eliöistä joihin se on hyökännyt. Ja kaikista pahinta, jopa Samusista. Samus joutuu seikkailemaan ympäri asemaa x:ille imuunina galaksin ainoana toivona, ainoana apunaan älykäs tietokone, jota Samus kutsuu hänen pelastaneensa kuolleen komentajansa kunnioitukseksi nimellä Adam. Tunnelmallista. Loistavaa. Paikoitan eeppistä. Ah, mikä juoni! Juonen kuviot tunnelmallistuvat vieläkin loppua päin ja varsinkin kohta, jossa Samus saa selville, että Federatio yrittää, ja on onnistunutkin, salaa kasvattamaan uusia Metroideja.
Suuri ja mukava asema
Koko peli tapahtuu BLS:n tutkimusasemalla, joka ei tosin ole pieni eikä yksipuolinen. Aluksen pääalu on nimeltää Main Deck. Suureen perinteisen avaruusaluksen tyyppiseen alueeseen sisältyy paljon seikkailua pelissä, varsinkin pelin alku, mutta myös monet muut vaiheet. Lisäksi löytyy muutamia pienempiä sivukansia, jotka ovat yleensä hissiyhteydessä Main Deckiin. Kiintoisimmat alueet kuitenkin löytyy kun lähtee pitkällä hissillä alas Main Deckiltä. Täältä löytyy käytävä, josta lähtee kuusi hissiä kuudelle eri sektorille, joilla jokaisella on oma teemansa. Teema-alueita, voi kuinka rakastan niiden mukavuutta tai inhottavuutta! Ykkössektorin teemana on planeetta Sr-388, toisen sektorin viidakko, kolmannen kuumuus sekä kuivuus, neljänen vesi, viidennen jää ja kuudennen yö. Mutta ei hätää, et sentään joudu seikkailemaan viidakossa tai tulivuorissa, se on vain sektorin silti avaruusasemamaisen sisällön teema. Jokaisen Sektorin alusta löytyy pelin kolme elintärkeintä huonetta. Perinteisessä Save Roomissa voit tallentaa pelin, mutta energioiden ja aseiden palautukselle on tällä kertaa oma huoneensa: Recharge Room. Kolmas huone on taasen Navigation Room. Täältä löytyy tietokone, jonka avulla voit keskustella Adamin kanssa. Siltä saat kartan ja tiedot siitä mitä pitää tehdä ja minne mennä. Jokaista näistä huoneista toki löytyy ympäri sektoreita ja kansia , joten ei tarvitse aina palata sektorin alkuun. Navigation roomeja on ripoteltu osuvasti matkan varrelle sellasiin kohtiin, että sinun ei varmasti tarvitse etsiä sellaista tietääksesi mitä pitää tehdä. Navigation roomit ovat vain yksi nerokkaista puolista mitä Fusioniin on saatu. Lisäksi pelistä löytyy näiden kolmen lisäksi muutama muu erikoishuone. Data Roomista saa ladattua uusia aseita ja päivityksiä haarniskaan ja Security roomeissa voi avata tietyn väriset ovet auki koko asemalta. Nyt ei tarvitse pähkäillä, että milläs aseella tuon oven saa auki, vaan kun Security roomissa on käyty päivittämässä tietoja, aukeavat kaikki tietyn väriset ovet suoraan. Vaikka Adam kertoo Navigation Roomeissa minne pitää mennä, ei se estä kuitenkaan käymästä muualla. Tosin alueet jonne peli ei sinun halua menevän, kuten jotkut sectorit, on lukittu ovilla, jotka avautuvat vasta tietyssä vaiheissa saavutettavilla Security Roomeilla. Myös rikkoutuneet hissit estävät välillä paikasta toiseen liikkumista. Tämä ei tosin kyllä haittaa pätkääkään. Yleensä on vaan parasta mennä sinne, minne kone sanoo, ellet halua mennä noutamaan vaikka jotai esineitä. Suoraa reittiä Adam ei aina ehkä kerro, vaan pitää edes hieman käyttää hoksottimia.
Aseet kuin muissa Metroideissa?
Vihollisia on muutamia vanhoista Metroideista, mutta uusia omaperäisiä paholaisia on mukavat määrät pelissä. Kun tapat vihollisen siitä jää jäljelle X-parasiiti. Koska olet immuuni parasiiteille, hyödyt niistä. Keltaisesta parasiitista saat 10 enegiaa lisää, vihreästä kaksi ohjusta lisää ja todella harvinainen punainen parantaa todella paljon energiaa ja aseiden parannusta. Fusionissa asevalikoima on myös melko perinteinen ja samankaltainen. Samanlaisia sädepäivtyksiä ja uusia haarniskan päivityksiä on Fusionissa muihin Metroideihin verrattuna melko paljon. Tosi niiden saantijärjestys ehkä hieman vaihtelee. Ohjukset on otettu vahvamepaan asemaan Fusionissa. Itseäni aluksi ihmetytti hieman, ettei ole kaksia eri ohjuksia, normaaleja ja superia, vaan ohjukset päivitetään jossain vaiheessa super missileiksi. Tämä erilainen ratkaisu kuitenkin vaikuttaa loppujen lopuksi munakkaammalta. Myös monia saattaa ihmetyttää, että niin hirveän kätevä ice beam otuntuu puuttuvan pelistä. Se korvataan kuitenkin viileillä jääohjuksilla ja varsinkin kun saa ladattavat diffusion-jääohjukset, alkaa ratkaisu sittenkin tuntua mukavammalta. Ohjuksia ja superpommeja on tuttuun tapaan rajallinen määrä ja niitä voi saada lisää löytämällä piilotettuja missile- ja powerbomb-tankkeja. Tuttuun tapaan myös energioitakin on alunperin 99, mutta matkanvarrella on yhteensä 20 piilotettua energiatankkia, josta saa aina 100 lisää yhteisenegiamäärään. Aseita ja päivityksiä saa myös tapettua pomovihollisia. Nämä isot vastukseet ovat koko pelin parasta antia. Tunnelmalliset ja välillä myös sopivan haastavat taistelut näitä isoja örmyjä vastaan ovat todella mukavaa. Kun itse pomon tappaa, jää siitä vielä jäljelle niinsanottu Core-X. Niitä on kahta mallia: toinen vaan hakeutuu sinua päin ja menetää ohjuksesta mihin vaan kun taas toisella on silmä, josta se ampuu säteitä, ja osuma mihinkää muuhun ei vahingoita sitä. Onneksi nämä eivät ole kovin vaikeita ja niihin tarvitsee vain muutaman ohjuksen. Core-x:n tuhottuasi jää jäljelle sen sisus, josta saat noin 400 energiaa ja uuden kyvyn. Pomovastuksia on mukavan paljon tässä pelissä ja oikeastaan yksikään ei ollut tylsä tai hermojaraastava. Muutamassa pomotaistelussa on kaiken lisäksi loistava musiikki. Niin, vaikka Metroideissa ei ole ollut koskaan mitään ubermegasuperlovehehkutus-musiikkeja, on Metroid Fusionissa ehkä parhaat. Kuitenkin pomoviholliaia pahempi pulma on X-parasiitetjen tekemä kopio Samuksesta. Sa-X:ksi nimitetyllä kopiollasi on täydet Samuksen voimat, joten olet sitä paljon heikompi. Tärkeintä on vaan yrittää välttää, ettet joudu Sa-X:n nähtäväksi, sillä silloin on kuolema nopea. Myöhemmissä vaiheissa peliä on oikeastaan pakko yrittää vain juosta tätä hirvittävän voimakasta vihollistasi pakoon ja toivoa, että ehdit piiloon ennen kuin kuolet.
Parempi kuin itse loistavuus, Super Metroid?
Jos kysyttäisiin mikä asia saattaisi tehdä Fusionista sarjan parhaan osan, se olisi tunnelma. Super Metroidissa oli välillä tunnelmallista kun sekavasssa tilanteessa tajusi mitä piti tehdä, mutta se ei vedä vertoja Fusionille. Jo aluksi kun hypellään hämärässä aluksessa tunnelmallisen hiljaisen musiikin säestyessä ja askelten kuuluessa ei malta pysyä nahoissaan. Tunnelmaa! Jokaisella sektorilla on oma fiiliksensä, joka on yleensä hyvä. Myös pelon hetket ovat hyvää herkkua pelissä. Itseäsi monta kertaa voimakkaamalta Sa-X:ltä karkuun juokseminen paniikissa tuo paljon lisää tunnelmaa peliin. Metroid Fusion on niitä pelejä, joita ei millään malttaisi lopettaa kesken. Sen vertaisen tunnelmallista parhautta, että pitää pelata koko peli putkeen. Fusion on ehkä hieman lyhyt. Ensimmäisen kerran menee noin vajaa kymmenisen tuntia pelata peli läpi, mutta sen jälkeen on vielä esineiden ja salareittejen etsimistä. Vaikka tiedän monien olevan eri mieltä, on minusta tämä uskomattoman hauskaa homma. Aina kun löytää nerokkaan esineen tai kiristelee hampaita pelin ollessa 99 prosenttisesti läpi ajattelee taas pelin mahtavuutta. Valitettavasti jo toisella kerralla voi päästä pelin läpi alle neljän tunnin sataprosenttisesti. Esineiden paikat jää sen verran hyvin mieleen, että nyt voin juosta alta kahden tunnin sataprosenttisesti tämän pelin, mutta sataprosenttisesti pääsy vaatii silti vähän lisää. Mutta se on silti jokaikisellä keralla yhtä herkkua. Mahtavuutta joka ei ruostu vaikka kerta kerran jälkeen. Ja voin sanoa, että ne arviolta 12 tuntia jotka ekalla keralla käyttää pelin täysin läpi saamiseen ovat elämäsi parhaita ja täyttä mahtavuutta. Kaikenlisäksi Metroidejahan on tunnestusti hauska speedrunnata, ja tämä pätee omalla kohdallanikin. Kymmenisen kertaa olen pelin pelannut läpi, mutta silti voisin sen vaikka heti pelata, niin hyvä se on. Monet sanovat, että Super Metroid on sarjan paras osa. Fusion häviääkin toisissa asioissa Super Metroidille, mutta loppukäsittelyssä pidän kuitenkin Fusionia Super Metroidia parempana ja samalla sarjan parhaana osana. Kaikki passaa vaan loistavasti yhteen ja en voi kiistää, että Fusion kuuluu eittämättä ainakin maailman parhaat pelit top 5:een.
Plussaa:
+Paras juoni Metroideissa
+Tunnelma on katossa
+Mahtavat pomotaistelut
+10 tuntia ensimmäisellä peluukeralla on kuin taivaassa oloa
+Paljon esineitä, joiden etsiminen on kivaa
+Jaksaa pelata uudestaan
Miinusta:
-Jo toisella peluukeralla pääsee 100% alle neljän tunnin
-Missä Kraid *sadface*
Lyhyesti: Konsolinsa ja pelisarjansa paras peli. Täyttää tunnelmallisuutta ja elämäsi parhaita pelihetkiä sankaritar Samus Aranin Seurassa.
Esitetään perinteinen kysymys: "Kuka on suosituin Nintendo-hahmo". Kovin yllättävää ei liene, että suurin osa vastaa Mario. Onhan tämä lihava putkimies kuitenkin melkein kuin Nintendon virallinen maskotti. Toiseksi suosituimmaksi todennäköisesti mainitaan se mukava vihreässä asussa seikkaileva ajan sankarina toimiva sympaattinen kaverimme, Link. Mutta vasta todennäköisesti kolmantena tulee esiin Samus Aran. Tuo erittäin cooliin "energiahaarniskaan" pukeutunut pelihahmo ansaitsee kunnianmaininnan, sillä pelisarja jossa hän esiintyy, Metroid, on oikeasti vain niin helvetin hyvä. Ensimmäinen Metroid ilmestyi NESille jo vuonna 1986 ja yllättävän laajana ampumis-seikkailupelinä se oli konsolin kärkikastia. Kun tuon pelin pääsi läpi alle kolmessa tunnissa paljastui ekaa kertaa se monille nintskanörteille kammottava totuus: tuo viileä seikkailija olikin nainen! Tämä jännä asia ei kuitenkaan tuskin saanut ketään lopettamaan Metroidin rakastamista. Seuraava Metroid, Return of Samus, ilmestyi Game Boylle. Metroid toimi myös käsikonsolilla hyvin, mutta silti tätä peliä, jossa tehtävänä on tuhota kaikki Metroidit, ei kovin monelta nykyään löydy. Viimeistään Super Metroid oli se sarjan kunniaan nostanut. Super Nintendon ainoa Metroid oli edeltäjiään laajempi, eeppisempi ja kaikin puolin parempi. Super Metroid on nykyäänkin yksi konsolin parhaista peleistä. Nintendo 64:n siirrettyä pelimaailma kolmiulotteiseksi moni toivoi Super Metroidin nostaman hypetyksen jälkeen Metroidia N64:lle. Mutta toisin kun monet muut Nintendon pelisarjat, ei Metroid kääntynyt kolmiulotteiseksi N64:lle. Tämä on kuitenkin uskoakseni todella hyvä asia. Vuosituhat vaihtui, mutta silti vuoden 1994 Super Metroidin jälkeen ei ollut ilmestynyt yhtään uutta Metroidia. Vuonna 2002 kuitenkin ilmestyi neljäs Metroid. Metroid Fusion oli vielä kaikkien onneksi kaksiuloitteinen ja sopivasti melko uudelle käsikonsolille: Game Boy Advancelle. Miten tämä peli täyttää sarjan ystävien toiveet?
Samuksen juonitäytteiset seikkailut
Vaikka Super Metroidissa se oli ihan hyvä, ei se koskaan ollut ollut Metroidien vahvoin puoli. Mistä minä puhun? No juonesta tietenkin. Mutta Metroid Fusion tuokin uutta kiinnostavuutta juuri sillä, että siinä on paras juoni mitä Metroideissa on nähty. Tutkimusretkellä Sanuksen tappamasta hirviöstä jää jäljelle outo leijuva nestemäinen x:n muotoinen olento joka imeytyy Samukseen. Tällä ei ollut mitään vaikutusta Samukseen, tai ainakin siltä vaikutti. Myöhemmin kun Samus on aluksessaan hän lamautuu täysin ja menetää aluksensa hallinnan. Samuksen pieni avaruusalus syöksyy päin asteroidivyöhykettä ja Samus pelastuu vain aluksen hätäpelastukapselin avulla. Hänet kiidätetään Galaktisen Federationin päämajaan. Outo "X-parasiitti" on ehtinyt imeytyä Samuksen keskushermostoon, eikä häntä voida leikata turvallisesti pois asustaan ja koska hänen voimansa hipuivat, olivat selviämismahdollisuudet pienet. Aivan sattumalta löytyi vastalääke. X-parasiitit ovat olleet Metroidien ravintoa, joten Samuksen Federationille tuomasta Metroidin solusta saadaan valmistettua Samukselle vastalääke. Samuksen haarniska jouduttiin kuitenkin muokkamaan ja sankarittaresta tuli lääkkeen ansiosta immuuni x-parasiiteille. Käy selville, että koska Samus on tuhonnut kaikki X-parasiittejä ravintonaan käyttävätMetroidit SR-388 -planeetalta, ovat X-parasiitit päässeet valoilleen. Viimeisiä SR-388:lta olevia eliöitä on viety BLS:n tutkimuskeskukseen, jonne Samus lähetetään parantumisen jälkeen tutkimaan outoa räjähdystä. Täällä selviää, että X-parasiitti on hyökkänyt Sr-388:n eliöihin ja pystyy tekemään koipoita eliöistä joihin se on hyökännyt. Ja kaikista pahinta, jopa Samusista. Samus joutuu seikkailemaan ympäri asemaa x:ille imuunina galaksin ainoana toivona, ainoana apunaan älykäs tietokone, jota Samus kutsuu hänen pelastaneensa kuolleen komentajansa kunnioitukseksi nimellä Adam. Tunnelmallista. Loistavaa. Paikoitan eeppistä. Ah, mikä juoni! Juonen kuviot tunnelmallistuvat vieläkin loppua päin ja varsinkin kohta, jossa Samus saa selville, että Federatio yrittää, ja on onnistunutkin, salaa kasvattamaan uusia Metroideja.
Suuri ja mukava asema
Koko peli tapahtuu BLS:n tutkimusasemalla, joka ei tosin ole pieni eikä yksipuolinen. Aluksen pääalu on nimeltää Main Deck. Suureen perinteisen avaruusaluksen tyyppiseen alueeseen sisältyy paljon seikkailua pelissä, varsinkin pelin alku, mutta myös monet muut vaiheet. Lisäksi löytyy muutamia pienempiä sivukansia, jotka ovat yleensä hissiyhteydessä Main Deckiin. Kiintoisimmat alueet kuitenkin löytyy kun lähtee pitkällä hissillä alas Main Deckiltä. Täältä löytyy käytävä, josta lähtee kuusi hissiä kuudelle eri sektorille, joilla jokaisella on oma teemansa. Teema-alueita, voi kuinka rakastan niiden mukavuutta tai inhottavuutta! Ykkössektorin teemana on planeetta Sr-388, toisen sektorin viidakko, kolmannen kuumuus sekä kuivuus, neljänen vesi, viidennen jää ja kuudennen yö. Mutta ei hätää, et sentään joudu seikkailemaan viidakossa tai tulivuorissa, se on vain sektorin silti avaruusasemamaisen sisällön teema. Jokaisen Sektorin alusta löytyy pelin kolme elintärkeintä huonetta. Perinteisessä Save Roomissa voit tallentaa pelin, mutta energioiden ja aseiden palautukselle on tällä kertaa oma huoneensa: Recharge Room. Kolmas huone on taasen Navigation Room. Täältä löytyy tietokone, jonka avulla voit keskustella Adamin kanssa. Siltä saat kartan ja tiedot siitä mitä pitää tehdä ja minne mennä. Jokaista näistä huoneista toki löytyy ympäri sektoreita ja kansia , joten ei tarvitse aina palata sektorin alkuun. Navigation roomeja on ripoteltu osuvasti matkan varrelle sellasiin kohtiin, että sinun ei varmasti tarvitse etsiä sellaista tietääksesi mitä pitää tehdä. Navigation roomit ovat vain yksi nerokkaista puolista mitä Fusioniin on saatu. Lisäksi pelistä löytyy näiden kolmen lisäksi muutama muu erikoishuone. Data Roomista saa ladattua uusia aseita ja päivityksiä haarniskaan ja Security roomeissa voi avata tietyn väriset ovet auki koko asemalta. Nyt ei tarvitse pähkäillä, että milläs aseella tuon oven saa auki, vaan kun Security roomissa on käyty päivittämässä tietoja, aukeavat kaikki tietyn väriset ovet suoraan. Vaikka Adam kertoo Navigation Roomeissa minne pitää mennä, ei se estä kuitenkaan käymästä muualla. Tosin alueet jonne peli ei sinun halua menevän, kuten jotkut sectorit, on lukittu ovilla, jotka avautuvat vasta tietyssä vaiheissa saavutettavilla Security Roomeilla. Myös rikkoutuneet hissit estävät välillä paikasta toiseen liikkumista. Tämä ei tosin kyllä haittaa pätkääkään. Yleensä on vaan parasta mennä sinne, minne kone sanoo, ellet halua mennä noutamaan vaikka jotai esineitä. Suoraa reittiä Adam ei aina ehkä kerro, vaan pitää edes hieman käyttää hoksottimia.
Aseet kuin muissa Metroideissa?
Vihollisia on muutamia vanhoista Metroideista, mutta uusia omaperäisiä paholaisia on mukavat määrät pelissä. Kun tapat vihollisen siitä jää jäljelle X-parasiiti. Koska olet immuuni parasiiteille, hyödyt niistä. Keltaisesta parasiitista saat 10 enegiaa lisää, vihreästä kaksi ohjusta lisää ja todella harvinainen punainen parantaa todella paljon energiaa ja aseiden parannusta. Fusionissa asevalikoima on myös melko perinteinen ja samankaltainen. Samanlaisia sädepäivtyksiä ja uusia haarniskan päivityksiä on Fusionissa muihin Metroideihin verrattuna melko paljon. Tosi niiden saantijärjestys ehkä hieman vaihtelee. Ohjukset on otettu vahvamepaan asemaan Fusionissa. Itseäni aluksi ihmetytti hieman, ettei ole kaksia eri ohjuksia, normaaleja ja superia, vaan ohjukset päivitetään jossain vaiheessa super missileiksi. Tämä erilainen ratkaisu kuitenkin vaikuttaa loppujen lopuksi munakkaammalta. Myös monia saattaa ihmetyttää, että niin hirveän kätevä ice beam otuntuu puuttuvan pelistä. Se korvataan kuitenkin viileillä jääohjuksilla ja varsinkin kun saa ladattavat diffusion-jääohjukset, alkaa ratkaisu sittenkin tuntua mukavammalta. Ohjuksia ja superpommeja on tuttuun tapaan rajallinen määrä ja niitä voi saada lisää löytämällä piilotettuja missile- ja powerbomb-tankkeja. Tuttuun tapaan myös energioitakin on alunperin 99, mutta matkanvarrella on yhteensä 20 piilotettua energiatankkia, josta saa aina 100 lisää yhteisenegiamäärään. Aseita ja päivityksiä saa myös tapettua pomovihollisia. Nämä isot vastukseet ovat koko pelin parasta antia. Tunnelmalliset ja välillä myös sopivan haastavat taistelut näitä isoja örmyjä vastaan ovat todella mukavaa. Kun itse pomon tappaa, jää siitä vielä jäljelle niinsanottu Core-X. Niitä on kahta mallia: toinen vaan hakeutuu sinua päin ja menetää ohjuksesta mihin vaan kun taas toisella on silmä, josta se ampuu säteitä, ja osuma mihinkää muuhun ei vahingoita sitä. Onneksi nämä eivät ole kovin vaikeita ja niihin tarvitsee vain muutaman ohjuksen. Core-x:n tuhottuasi jää jäljelle sen sisus, josta saat noin 400 energiaa ja uuden kyvyn. Pomovastuksia on mukavan paljon tässä pelissä ja oikeastaan yksikään ei ollut tylsä tai hermojaraastava. Muutamassa pomotaistelussa on kaiken lisäksi loistava musiikki. Niin, vaikka Metroideissa ei ole ollut koskaan mitään ubermegasuperlovehehkutus-musiikkeja, on Metroid Fusionissa ehkä parhaat. Kuitenkin pomoviholliaia pahempi pulma on X-parasiitetjen tekemä kopio Samuksesta. Sa-X:ksi nimitetyllä kopiollasi on täydet Samuksen voimat, joten olet sitä paljon heikompi. Tärkeintä on vaan yrittää välttää, ettet joudu Sa-X:n nähtäväksi, sillä silloin on kuolema nopea. Myöhemmissä vaiheissa peliä on oikeastaan pakko yrittää vain juosta tätä hirvittävän voimakasta vihollistasi pakoon ja toivoa, että ehdit piiloon ennen kuin kuolet.
Parempi kuin itse loistavuus, Super Metroid?
Jos kysyttäisiin mikä asia saattaisi tehdä Fusionista sarjan parhaan osan, se olisi tunnelma. Super Metroidissa oli välillä tunnelmallista kun sekavasssa tilanteessa tajusi mitä piti tehdä, mutta se ei vedä vertoja Fusionille. Jo aluksi kun hypellään hämärässä aluksessa tunnelmallisen hiljaisen musiikin säestyessä ja askelten kuuluessa ei malta pysyä nahoissaan. Tunnelmaa! Jokaisella sektorilla on oma fiiliksensä, joka on yleensä hyvä. Myös pelon hetket ovat hyvää herkkua pelissä. Itseäsi monta kertaa voimakkaamalta Sa-X:ltä karkuun juokseminen paniikissa tuo paljon lisää tunnelmaa peliin. Metroid Fusion on niitä pelejä, joita ei millään malttaisi lopettaa kesken. Sen vertaisen tunnelmallista parhautta, että pitää pelata koko peli putkeen. Fusion on ehkä hieman lyhyt. Ensimmäisen kerran menee noin vajaa kymmenisen tuntia pelata peli läpi, mutta sen jälkeen on vielä esineiden ja salareittejen etsimistä. Vaikka tiedän monien olevan eri mieltä, on minusta tämä uskomattoman hauskaa homma. Aina kun löytää nerokkaan esineen tai kiristelee hampaita pelin ollessa 99 prosenttisesti läpi ajattelee taas pelin mahtavuutta. Valitettavasti jo toisella kerralla voi päästä pelin läpi alle neljän tunnin sataprosenttisesti. Esineiden paikat jää sen verran hyvin mieleen, että nyt voin juosta alta kahden tunnin sataprosenttisesti tämän pelin, mutta sataprosenttisesti pääsy vaatii silti vähän lisää. Mutta se on silti jokaikisellä keralla yhtä herkkua. Mahtavuutta joka ei ruostu vaikka kerta kerran jälkeen. Ja voin sanoa, että ne arviolta 12 tuntia jotka ekalla keralla käyttää pelin täysin läpi saamiseen ovat elämäsi parhaita ja täyttä mahtavuutta. Kaikenlisäksi Metroidejahan on tunnestusti hauska speedrunnata, ja tämä pätee omalla kohdallanikin. Kymmenisen kertaa olen pelin pelannut läpi, mutta silti voisin sen vaikka heti pelata, niin hyvä se on. Monet sanovat, että Super Metroid on sarjan paras osa. Fusion häviääkin toisissa asioissa Super Metroidille, mutta loppukäsittelyssä pidän kuitenkin Fusionia Super Metroidia parempana ja samalla sarjan parhaana osana. Kaikki passaa vaan loistavasti yhteen ja en voi kiistää, että Fusion kuuluu eittämättä ainakin maailman parhaat pelit top 5:een.
Plussaa:
+Paras juoni Metroideissa
+Tunnelma on katossa
+Mahtavat pomotaistelut
+10 tuntia ensimmäisellä peluukeralla on kuin taivaassa oloa
+Paljon esineitä, joiden etsiminen on kivaa
+Jaksaa pelata uudestaan
Miinusta:
-Jo toisella peluukeralla pääsee 100% alle neljän tunnin
-Missä Kraid *sadface*
Lyhyesti: Konsolinsa ja pelisarjansa paras peli. Täyttää tunnelmallisuutta ja elämäsi parhaita pelihetkiä sankaritar Samus Aranin Seurassa.
96/100
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti