Equilibrium - Sagas

Julkaistu: 27.6.2008
Pituus: 79.14
Genre: Folk Metal
Levy-Yhtiö: Nuclear Blast





Kappaleet:
1. Prolog auf Erden - 3:39
2. Wurzelbert - 4:59
3. Blut im Auge - 4:45
4. Unbesiegt - 6:19
5. Verrat - 6:05
6. Snüffel - 5:45
7. Heimwärts - 2:34
8. Heiderauche - 2:31
9. Die Weide und der Fluß - 7:21
10. Des Sängers Fluch - 8:05
11. Ruf in den Wind - 4:54
12. Dämmerung - 5:55
13. Mana - 16:23
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Folk Metal. Juuri niin, Folk Metal. Hieno genre täynnä hienoja ja omalaatuisia yhtyeitä. Vaikka pääideana onkin metallinyhdistäminen perinnemusiikkiin ja -soittimiin, ei jälkimmäisiä välttämättä tarvita. Hyvänä esimerkkinä Ensiferum, joka ei tarvitse muuta kuin kitaran. basson ja kosketinsoittimet folkmelodioidensa soittamiseksi. Tämän genren suurimmaksi maaksi varmaan voi nimetä supermetallimaan, Saksan. Maasta tulee muutama yleisesti tunnettu Folk metal yhtye, mutta varsinainen suola on se valtava kasa undergroundimpia genren edustajia, joita oikeasti on varmaan satoja. Yksi vähän suuremmista ja todellakkin mainittavimmista yhtyeistä on Equilibrium. Tämänkään yhtyeen varsinaisiin soittimiin ei kuulu yhtää perinnesoitinta, mutta muunmaussa haitaria kyllä pääsee biiseissä kuulemaan. Equilibriumin ensimmäinen albumi, Turis Fratyr, ilmestyi vuonna 2005. Musiikin perusjalka oli todella hyvät, nerokkaat ja eeppiset syntikalla aikaan saadut folkkimaiset melodiat. Genre ehkä oli hieman kiisteltyä, sillä kaikista Equilibrium ei ole ihan folkmetallia. Toiset sanovat sitä sinfoniseksi melodeathiksi tai jopa black metallia lähestyväksi. Jos kuitenkin käytetään termiä "Viking Metal" lienevät kaikki onnellisia, vaikkei se varsinaisesti kerro minkälaista musiikki on. Noh, vaikka Equilibrium ei ihan omaperäisin yhtye ollutkaan folk metallin saralla oli silti toinen levy, Sagas yksi eniten odottamiani vuonna 2008. Ja helvetti se oli hyvä.

Turis Fratyristä monien yhtyeiden toisen albumin tapaan Sagas on hiotumpi. Melodioita on viety enemmän loppuun asti ja niistä on tehty paikoin mieleenpainuvimmiksi ja koukuttavemmeksi. Moni biisi alkaa loistavalla melodiolla, jonka avulla kiinnostus pysyy koko biisin ajan. Sagasilla näkee, kuinka Equilibriumin koko kuusi henkinen sakki on yrittänyt antaa panostaan levylle, sillä kaikki tuntuu olevan melkein viimeisen päälle varmistettua. Sagas on levynä massiiviinen järkäle: sen folkahtavat soinnut kestävät melkein kahdeksankymmentä minuuttia. Tämä tuntuu ja onkin todella pitkä kesto mille tahansa levylle ja konseptittomalle folkmetal albumille tämä saattaa vaikuttaa ylivenytetyltä ja todellakin turhan pitkältä. Mutta Sagas ei ole sellainen, vaan sen jaksaa kuunnella vaikka kuinka monta kertaa putkeen sisällön täydellisyyden aiheuttaman riiputtavuuden takia. Levyn elementit vaihtelevat humpahtan superiloisesta ja todellakin mieltä piristävästä nopeasta melodiasta hitaaseen ja rauhalliseen, ehkä hieman balladimaiseenkin. Pääasiassa Equilibriumin sujuvuus perustuu Sagasilla siis soitinten loistavaan instrumentaalisuuteen, mutat totta kai yhtyeellä on laulaja, joka ilmasiee itseään tutusti monien folk metal yhtyeiden tapaan murina-vokaaleilla. Monille ongelmana on ehkä se, että saksalaisen yhtyeen laulaja hoitaa hommansa kotimaansa kielellä. Saksasta ei saa siis juurikaan ymmärrä paskankaan vertaa, joten lyriikoiden syvyyden seuraanimen jää yleensäottaen vähemmälle. Netistä kuitenkin voi tarkistaa, ettei lyriikat tosiaan mitään merkittävän ihmeellisiä ole, kuten ei yleensäkään folk metallissa. Murinan erottuvainen ulottuvuus kuitenkin lisää tunnelmaa, joak on tosiaan huipussa Sagasilla. Loistasti kaikki tuntuu sujuvan yhteen, eikä sammu kahdekssakymmenessä minuutissakaan.

Massiivinen teos aukeaa Prolog Auf Erdellä, joka on perinteinen folkmetal -albumien intro. Ihan kiinnostava, muttei mikään paras intro mitä on nähty. Levyn ainoa puhtaasti laulettu kohta myös kuuluu tässä. Toisena hyökkää vanhan Turis Fratyrin kaltaista Wurzebertiä, joka on mainio biisi, vaikkein niinkään eeppinen. Sitten kolmantena tulee se kappale, jonka takia varmaan rakastan Equilibriumai nykyäänkin: Blut Im Auge. Suorastaan nerokkaan iloinen melodia on koko biisin tukijalka ja suoraan sanoen täydellinen. Verta Silmässä on yksinkertiasesti vaan yksi tyydyttävimmistä, mukaansatempaavimmista ja parhaiten hyvälle tuulelle saavimmista biiseistä. Tämä täydellisyys vaan jatkuu Unbesiegtilla, jonka voittamaton hieman viidakkomainen tunnelma vie mukanaan joka kerralla todella paljon. Keskellä tuleva hypereeppinen melodia on yksi parhaita puoliminuuttisia folk metallin historiassa. Vaikkei kumpikaan kahdesta edellisestä kappaleesta ole kovin älykkäitä, ne iskevät tulta kuin sata salamaa. Seuraavana tulevat Verrat ja Snuffel edustavat vähemmän eeppistä ja enemmän kitarapainotteista settiä, joka ei kuitenkaan kadota Sagasin perusideaa, eikä mahtavuutta. Vaikka nämä kaksi jäävät levyn heikoimmiksi teoksiksi, ne ovat kuitenkin hyviä. Heimwärrts jatkaa hieman Blut Im Augen tavoin alun iloisella ja loistavalla melodialla joka johdattelee koko kaksi ja puoliminuuttisen biisin läpi. Nopea tempo tuo mieleen juomalaulun, jota lyriikat kertovat laulun olevankin. Vaikka kyseessä on loistobiisi, ei se vedä vertoja Turis Fratyrin Met -juomalaululle. Tämän jälkeen tulee yhtä lyhyt rauhallinen instrumentaali Heiderauche, joka on ihan mukava rauhoittaja välissä. Seeraavaksi iskevät pidemmät Nämä kaksi edustavat levyn älykkäämpää ja hiotummat Die Weide und der Fluß ja Des Sängers Fluch. Jo ensimmäisen loistava hidas haitarimelodia kertoo kappaleiden siirtymisestä askelta erilaiseen. Nämä loistavat teokset ovat omaperäisempä folk metallia, jossa Equilibrium näyttää, mihin kaikkeen se pystyy. Eeppisyyttä ei ole unohdettu, vaan sekin sadaan esiin. Hyvä tietää kaikille, ettei ihan tyhmää metallia olla kuuntelemassa. Harmi vain, etteivät nämä kaksi jää yhtä hyvin mieleen, kuin edelliset simppelimmät. Kolmanneksi viimeisenä kappaleena hyökkää Ruf In Den Winde, joka on taas nopeisiin supereeppisiin melodioihin perustuva perupituinen loistokappale. Tämän jälkeen tulee Dämmerung, levyn toinen hidas ja rauhaallisempi kappale, jota voisi melkeen sanoa balladiksi. Rauhallinen ja tempavaa laulu, mutta tässä vaiheessa kyllä täytyisi ymmärtää ne lyriikat. Sitten vielä viimeinen täyttymys: Mana. 16 minuuttia instrumentaalista eppistä folk metallia. Uh, kuinka pitkältä se kuulostaa. Kappale on täynnä loistavia melodiota jotka tartuttavat mukaan, mutta tuntuu että Equilibrium yritti tässä liikaa. 16 minuuttia on todellakin liikaa, kymmenen minuuttia olisi ollut ihan tarpeeksi. Vaikka Mana onkin loistava biisi, se jää vähän lätyksi ja hieman kyllästyttäväksikin paikoin.

Jos haluat eeppistä folk metallia, on Sagas paras ostoksesi koskaan. Jos et tiedä mitä folk metallia haluat, on Sagas silti loistava ostos. Levyllä ei ehkä pintaa syvemmälle aleta kaivella, mutta ulkoisesti saadaan aikaan se pirun hyvä fiilis, joka saa unohtamaan hetkeksi kaikki huolet. Kaikin puolin pitää antaa kunnioitusta albumin jaksamisesta ja hiomisesta loppuun asti. Tiedän, ettei Sagas kaikkia folkmetallinkaan ystäviä välttämättä turhalla eeppisyydellään ja sen antamalla tukijallala sekä ei niin hirveän loisteliaalla omaperäisyydellään viihdytä, mutta se saattaa kuitenkin olla se yksi parhaita albumeita ikinä, jota se minulle oli. Sagas ei ikinä menetä otettaan. Sen jaksaa kuunnella vaikka kuinka monta kertaa, eikä koskaan tunnu saavansa tarpeeksi. Equilibrium, onneksi olkoon: olet yksi kovimpia Folk Metal yhtyeitä.

Lyhyesti: Järkäle eeppisyyttä Folk Metallin muodossa.

95/100