Top 10 Coveria

Tämän listan tekeminen viivästyi paljoin, koska sen kanssa tuli monenmoisia ongelmia. Normaalejen biisejen lisäksihän monet yhtyeet soittavat uudestaan toisten bändien biisejä. Näitä kutsutaan cover-kappaleiksi, kuten me kaikki tiedämme. Aluksi päätin tehä ihan normaalin top 10 listan parhaista covereista, mutta lopulta tajusin kuinka hirveä kasa hyviä covereita oikeastaan onkaan. Niinpä päätin tehdä listan "Top 10 parasta alkuperäistä parempaa coveria." Noh, sain sitä ihan hyvin aikaa tehtyä, mutta sitten iski hieman hankalampaan menevä kysymys: mikä oikeastaan lasketaan coveriksi. Monihan ei myönnä sitä coveriksi, että joku perus sinfoniaorkesteri soittaa Mozardin tai muiden klassisia sävellyksiä. Mutta tällöinhän silti soitetaan uudestaan jonkun toisen säveltämä kappale, joten eikö se sitten ole coveeraamista? Ja muutenkin jos soitetaan uudestaan joku perinteinen kansanlaulu ja sitä sanotaan coveriksi? Eihän sillä ole alkuperäistä esittäjää ja koska se on todennäköisemmin useampien henkilöiden ajan muuta kehittämä, sillä ei ole välttämättä omaa tekijäänsäkään. Silti monia perinnelauluista tehtyjä yhtyeiden versioita sanotaan covereiksi, vaikkeivat ne periaatteessa olekkaan. Jo noiden kahden ajatuksen ansiosta jouduin pitkään miettimään, voiko biisin tunkea listalle. Ja nämä eivät todellakaan olleet ainoat ristiriitaisuudet johon jouduin listaa tehdessä. Puolustin pitkään listaa niin, ettei sinne saanut tulla kuin alkuperäisiä parempia covereita, mutta sitten lankesin omaan mokaani ja jouduin lopettamaan sen idean. Katsoin kuitenkin listaani jonka olin saanut aikaan ja tajusin, että tästä oikeastaan saisi sen, mihin ihan aluksi ryhdyin. Niinpä tämä lista ei ole täydellinen ja se saattaa olla tarkemmin ajatelleen hieman ristiriidassakin. Ihmiset: tässä on 10 parasta coveria... tietenkin minun mielestäni, sillä tuskin kovin monella muulla ihmisellä on samanlainen lista tässä aiheessa kuin kenelläkään toisella!
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
(Alkuperäinen esittäjä suluissa)

10. Opeth - Remember Tomorrow (Iron Maiden)
Vaikka Remember Tomorrow onkin Maidenin ensimmäiseltä ja "vähemmän suositulta" levyltä, on se silti coveerattu useita kertoja, muuanmuassa Metallican soittotaitoisella porukalla. Tämä oli yksi biiseistä, joka ei olisi päässyt "Top 10 alkuperäistä parempaa coveria" -listaan, sillä en taida pystyä sanomaan sitä alkuperäistä paremmaksi. Åkerfeldt kuulostaa tässä coverissa puhtaalta laulultaan paremmalta, kuin muuten levyllä, jolla se on. Alkuperäisessä versiossa Di'Anno vetää melko huonosti tasonsa huomioiden, joten Åkerfeldt saa minulta tunnustuksen saadessaan laulun kuulostamaan paremmalta coverissa. Itseasiassa Opethin mestarilaulajan pehmeä puhdas ääni sopii hyvin Remember Tomorrowin hieman hämärään tunnelmaan paremmin kuin Paul Di'Annon vastaava. Opethin versiossa myös kitaroiden raskaampi riffi kuulostaa syvemmältä, paremmalta ja tarttuvammalta. En vaan siltikään jotenkin pysty sanomaan Opethin coveria paremmaksi, vaikka kai sen pitäisi olla.

9. Pantera - Planet Caravan (Black Sabbath)
Joo, Pantera on kirotun kova bändi. Phil Anselmon laulu on loistavaa, olkoon se sitten sitä huudon ja kovan laulun agressiivista purkausta, loistavia huudahduksia tai sitten hieman rauhallisempaa. Jos Panteran olisi tuolloin ollut pakko tehdä jostain Black Sabbathin biisitä coveri, ei olisi moni arvannut heidän soittavan uudestaan juuri Planet Caravania. Pantera on agresiivista ja hyökkäävän raskasta, mutta Planet Caravan on yksi Black Sabbathin klassisimpia balladimaisia kappeleita. Pantera on hyvin uskollinen kuitenkin alkuperäiselle versiolle eikä lähde tekemään muutoksia juurikaan, vaan äänimaailma on lähes täsmälleen samanlainen kuin alkuperäisessä versiossa. Täytyy kuitenkin myöntää, että vaikka Ozzy Ozbourne onkin merkittävä ja mahtava henkilö musiikkimaailmassa ja hoitaa monissa biiseissä osansa palkittavasti, hän ei koskaan ole ollut lempilaulajani. Panteran coveri hämmästyttääkin hyvyydellään kun huomaa, kuinka paljon paremmin Anselmo hoitaa laulun tässä biisissä (ollaaksen monien mielestä pelkkä huutaja) verrattuna Ozzyn hoilaamaan alkuperäiseen. Ja kumpaa nykyää kuuntelen? Aivan oikein, Panteran versiota.

8. Gamma Ray - It's a Sin (Pet Shop Boys)
Jippiajee, syntikkapoppia! Varmaan todella moni suomalainen on kuullut Lemmikkikaupan Poikien superhitin "It's a Sin". Mielipiteet jakautuvat osapuolin suunilleen niin, että toisien mielestä se on hyvä ja toisten mielestä ärsyttävä. Noh, ainakin se on tarttuva kuin helvetti. Itse kuitenkin täytyy sanoa, että pidän kyseisestä kappaleesta. Yksi maailman parhaista Power Metal yhtyeistä, Gamma Ray kyllä teki oivasti, kun sai idean esittää uudestaan tämän poppaavan biisin, mutta metallisempana versiona. Paljoa ei pysty höpisemään Gamma Säteiden versiosta, se vaan on kaikin puolin parempi versio. Kai Hansenin laulu kuulostaa odotetusti kivemmalta kuin Pet Shop Boysien peruslurittajan ja kitaravängytykset ovat mukava metallistinen lisä. Tarttuva syntikkapoppitus on korvattu yksinkertaisella laukkariffillä, josta tulee melkein mieleen Maidenin vastaavat. Paljao ei siis voi sanoa, tarttuva coveri, muttei kuitenkaan ihan niitä parhaita.

7. Death - Painkiller (Judas Priest)
Priestin Painkiller on käsittämättömän kova biisi. Death on käsittämättömän kova bändi. Ja jos nämä yhdistetään on pakko tulla pelkkää mahtavuutta, vai mitä. Deathin coveeraus Painkilleristä jäi yhtyeen viimeisen studioalbumin, The Sound of Perseverancen, viimeiseksi biisiksi. Tämä on taas kerran loistava coveri (miksi muuten se olisikaan listalla), mutta tätäkään ei varsinaisesti pysty sanomaan alkuperäistä Juudas Papin versiota paremmaksi. Örisijäjumala Chuck Schuldinerin ääni ei ole perinteistä tällä biisillä, vaan se on omalaatuisat kirkunan ja huudon sekoitusta josta ei osaa päättää, tykkääkö siitä vai Rob Halfordin kirkunasta enemmän. Kuitenkin on tullut kuultua ehkä hieman enemmän valitusta Schuldinerin laulusta tällä biisillä, vaikka itsestäni se on ihan yhtä hyvää. Rummuissa Deathin versiointi häviää alkuperäiselle, mutta vain tiukasti. Kitaroissa kumpikin yhtye vetää suunnilleen yhtä hyvin. Edellisten perusteella Deathin coveri kuulostaa ehkä hieman huonommalta, mutta kokonaisuutena ne ovat yhtä hyviä.

6. Metallica - Whiskey in the Jar (Kansanlaulu)
Niinpä niin, tämä kappale oli sellainen jonka kuulumista tälle listalle piti pitkään miettiä. Kuten aloituspuheessa sanoin (lukiko joku sen), eihän kyseistä kappaetta periaatteessa ihan coveriksi vaan voi sanoa, sillä se ei ole kenenkään varsinaisesti alkuperäisesti esittämä. Monet itseasiaasa luulivat kappaleen kuuluisaksi tuoneen Thin Lizzyn olevan kappaleen alkuperäinen esittäjä. Mutta kuitenkin, Metallican versio on se, joka on oikeasti hyvä. Itseasissa on yksi yleensä ottaen suosituimmista ja tiedetyimmistä cover-kappaleista, jota on koskaan tehty ihmisten korville kuultavaksi. Tietenkin se oli vaan pakko saada tungettua johonkin kohtaan tätä listaa. Tässä biisissä itseasiassa vanhan kunnon James Hetfieldin ääni kuulostaa ihan mukavalta, vaikka se olikin tuona aikoina menossa kokoajan vain huonompaan suuntaan. Vaikka pidän todella paljon kappaleesta, ei se kuitenkaan aivan pääse viiden parhaan coverin joukkoon.

5. Guns N' Roses - Knockin' on Heaven's Door (Bob Dylan)
Taas yksi yleisesti todella arvostettu coveri ja tällä kertaa myös semmonen, joka on alkuperäistä monia kertoja parempi. En ole oikeastaan kuullut kenestäkään, joka oikeasti pitäisi Dylanin versiota Gunnareiden tulkintaa parempana. Pyssyt ja Ruusut tuovat biisiin koko selkärangan muuttamalla sitä raskaammaksi rokkaavuuden avulla. Dylan ei myöskään ole kummoinen laulaja, vaan Axel Rosen itsestäni kunnioitettavan hyvä ääni jyrää kyllä coverissa 100-0. Alkuperäisen version kantrimainen tunnelma myös tuntuu paljon syväälisemmältä Gunnareiden Slashin kitarariffittelyn säestämällä versiolla. Vaikka suurimmaksi osaksi kappaleen perus neljän soinnun kuviota aika tarkasti jäljitellään, on mukaan kuitenkin tungettu se loistavuus, kaikkie tunteman kiitettävän kitaristin, Slashin, oma kitarasoolo, joka on oikeasti melkoisen hyväkin tällä coverilla. Vaikka Gunnareiden versio tästä kappaleesta on varmasti se kaikkien parhaiden tuntema, ei se ole kuitenkaan ainoa. Itseasiassa aika hemmetin moni on esittänyt tulkintansa alkuperäis versioista, muunmuassa Eric Clapton ja Aerosmith. Kuitenkin suurinosa ihmisistä on oikeassa, kun pitää Guns 'N Rosesisn versiota parhaana, sillä sitä se on.

4. Eläkeläiset
Ei yhtään yksittäistä biisiä, eikä yksittäistä alkuperäistä esittäjää. Ihan simppelisti vaan neljänne sijan tällä listalla ottaa ihan kokonaan Eläkeläiset bändinä. Kyseessä ei ole mitään tavallista, vaan suorastaan epänormaalia nerokkuutta jota kaikki eivät voi ymmärtää. Eläkeläisten puhdasta kultaa olevan nerokuuden ymmärtäminen vaatii hyvää, ehkä hieman vinksahtanutta, mutta silti älykästä huumorintajua. Ihan jokaikinen ei voi käsittää, miten jotkut oikeasti voivat pitää humpparaiskauksista alkuperäisistä verioista. Oikeastihan coverit ovat iloisesti rokkaavia ja syntikan välillä urkumaisilla äänillä uusittuja verisoita, eikä kompit ole aina kovin humppaavia vaan lähinnä lyriikat, joista melkeen jokaisesta tapaa esiintyä sana "humppa" edes kerran. Hauskaa on myös ajatella, osaako kukaan bändin jäsenistä oikeasti laulaa. Eläkeläisiltä on tullut kourallinen levyjä, joista jokainen on sen verran "mahatavaa" kamaa, ettei oikeasti pysty suoraan nimeämään yhtään muiden joukosta hienosti erottuvaa nerokkuutta. "Top 10 alkuperäistä parempaa coveria listalle"" ajattelin heittää muikeasti alkuperäistä Children of Bodomin Hate Meetä paremman versioinnin, Vihaan Humppaa. Se ei kuitenkaan ole Eläkeläisten ainoa alkuperäisestä muutenkin kuin vitsinä parempi kappale, eikä myöskään ihan vaan normaalisti coverina joukosta erottuva. Eläkeläiset olisivat ehkä voineet olla tällä listalla hiemankin korkeammalla, muutta niiden sijoittaminen oli vaikeaa. Eihän se neljäskään sija mikään häpeä ole...vai? Jos Eläkeläiset ideana on jo läjä kultaa, toteutuksena ne ovat kymmenen miljardia tonnia humppaavaa timanttia.

3. Moonsorrow - For Whom the Bells Tolls (Metallica)
Olkoon Metallica kenen tahansa mielestä kuinka ylisuosittua ja mainstreamia tahansa, on se silti aivan hemmetin kova yhtye, varsinkin neljä ensimmäistä albumia. Yksi yhtyeen kovimpia biisejä on For Whom the Bells Tolls, joka sisältää entisen mahtibasistin, Cliff Burtonin, aivan käsittämättömän kovan bassoriffin. Kun ensimmäisen kerran kuuli, että Suomen yksi kovimpia Folk Metal yhtyeitä, Moonsorrow, aikoo tehdä coverin tästä biisistä, ei oikei ntiennyt mitä odottaa. Pääasiassa melkein vain odotti, ettei Moonsorrow tee aivan surkeaa versiota tästä biisistä, joka vaikuttaa vaikealta kuitenkin coveerata. Moonsorrowi version raskaasti ja agressiivisesti pauhaava riffittely yllätyksenä. Se... Se...Se kuulosti äärimäisen hyvältä. Kuuntuho osoittaa tällä nimenomaisella coverilla, miten oikeast pitää esittää uudestaan toisten yhtyeiden biisejä. Parasta ei ole vain esittää suoraan uudestaan vanhan esittäjän sävellys vaan lisätä omaansa ja tuoda oma elementtinsä biisille. Niin, että kyseessä ei ole suora soitto vaan 0ma tulkinta. Näin Moonsorrow siis hoitaa asiat coverillaan For Whom the Bells Tollsista ja todellakin tuo oman kädenjälkensä näkyville. Äänimaailmaa hieman muuntamalla on tunnelma jo erilainen ja biisille on tuotu lisää pituutta yli kaksi ja puoli minuuttia. Laulukin on kiinnostavaa, sillä se ei ole suoraan puhdasta, muttei myöskään Moonsorrowin yleisintä örinää. Varsinaisesti ei Moonsorrowin versiota ehkä voi sanoa Metallican alkuperäistä mestariteosta paremmaksi, mutta kirottu kun on kuitenkin kova coveri.

2. Turisas - Rasputin (Boney M.)
Raa-raa-rasputiiin! Kuinka ihana kasareiden tanssihitti tämä onkaan. Monille suomalaisille kappale saattaa olla tunnetumpi Frederikin esittämänä suomenkilisena coverina (pahoitteluni kaikki artistin fanit, Frederikiltä ei löydy mitään tältä listalta). Jo idea, että taas eräs kotimaamme parhaitsa Folk Metal yhtyeistä, Turisas, esittäisi tämän biisin uudestaan, kuulostaa hyvältä. Alkuperäinen versio, vaikka dance biisi onkin, on melkoisen hidastempoinen ja kestää lähemmäs viittä minuuttia. Turisaksen versio lisää kappaleeseen kokonaan hiprakkaan ja kappaleesta älyytömän hyvän tekevän nopeuden ja lyhentää näin kestoa minuutilla. Kaikin puolin Turisaksen versio on parempi: hyvin puhtaasti laulun osaava Mathias Nygård hoitaa laulun todella kiitettävän energisesti. Myös Turisaksella ylisesti hyvässä roolissa oleva viulu on aivan sanoinkuvaamattoman hyvä lisä biisille. Viulu korvaa alkuperäispersion syntikkapopituksen ja pääasiassa melodioinnin, jolloin kitaroita ei tarvitse kuin komppimielessä. Tämä tuo lisää veikeyttä ja rentoutta biisiin, eikä se ole kovin raskas loppujen lopuksi. Rasputinin alkuperäisversio on itselleni melko mitäänsanomaton, mutta Turisaksen nopea coveri tuo aina hyvän mielen. Se on niin älyttömän hyvä, että pidän sitä yhtenä bändin parhaista vedoista, vaikka se onkin vain coveri.

Varoitus! Seuraava kappale on paras coveri, mitä on koskaan tehty!

1. Jimi Henrix - All Along the Watchtower (Bob Dylan)
Ja taas coveri Bob Dylanin kappaleesta. Itseasiassa muistan kuulleni jonkun sanonen, että kaikki coverit Dylanin kappaleista ovat alkuperäistä parempia. Jimi Henrixin versio Dylanin All Along the Watchtowerista on kuitenkin enemmän alkuperäistä parempi kuin mikään muu coveri Dylanin biiseistä. Itseasiassa niin kova, että se pääsee tämän listan huipulle parhaan coverin ikinä -nimekkeellä. Dylanin oma biisi on vaan rauhallinen huuliharpun säestämä lyhyt kappale, joka on melko mitätön koko hepun muihin biiseihin verrattuna. Jimi Henrix toi biisille kaiken, jopa ihan omat maailman parhaan kitaristin riffittely ja soolottelu kitaraosuudet. Itseasiassa minusta melkeen tuntuu, että Bob Dylan itse vain loi biisin idean, jonka Henrix sai haltuunsa ja teki sitten itse melkein kokonaan oman biisinsä tästä. Nään siis Dylanin version vain pelkkänä luonnoksena Jimi Henrixin mestariteosta. Yllätyin oikeastaan ekan kerran kun kuulin, ettei All Along the Watchtower, jota pidin ja yhäkin pidän yhtenä Jimi Henrixin parhaista biiseistä, olekkaan herran oma biisi. Kuitenkin kaikkine lisäyksineen ja uusien ulottuvuuksien tuodessaan tää coveri loistaa ihan erillisenä biisinä kuin alkuperäinen versionsa. Tykkään todella paljon Henrixin, laulusta, riffeistä ja sooloista tällä biisillä. Kaikki on vaan tehty uudestaan niin omalaatuisesti, omaa ulottuvuutta tuoden ja täydellisesti, että kyseessä on paras coveri ikinä.