Julkaistu: 2.3.1973Kesto: 43:oo
Genre: Progressiivinen rock, "taiderock"
Levy-yhtiöt: Harvest, Capitol
Kappaleet:
1. Speak to Me - 1:11
2. Breathe – 2:47
3. On the Run – 3:35
4. Time – 7:05
5. The Great Gig in the Sky – 4:44
6. Money – 6:32
7. Us and Them – 7:41
8. Any Colour You Like – 3:26
9. Brain Damage - 3:51
10. Eclipse – 2:03
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tällä kertaa arvosteluun pääsee iso nimi, ja jo otsikon lukiessa voi tällä kertaa arvata, että kyseinen arvosteltava ei tule saamaan huonoa numeroa. Pink Floyd on jo sellainen bändi, joka kaikkien vähänkään rokista pitävien pitäisi yksinkertaisesti tietää ja yhtyeen arvostetuin ja menestyinen albumi kuuluu samoin lähes kaikkien sivistyksessä elävien tietoon. Myyntiluvutkin kertovat jo, kuinka suosittu albumi on kyseessä: The Dark Side of the Moonia on myyty yli 35 miljoonaa kappaletta, joka tekee siitä yhden maailman myydyimmistä albumeista. Kuun Pimeän Puolen suosio ei ole hiipunut vieläkään, ja siitä on julkaistu monia uusia bonusversioita. Pink Floydin ollessa todella suosittu yhtye, on The Dark Side of the Moon niin sanottuna yhtyeen uran huippukohtana monille tietenkin yhtyeen muistettavin teos, jopa kolmea seurannutta huipputeosta, Wish You Were Hereä, Animalsia ja The Wallia suositumpi. Albumi on osoitus siitä, kuinka Pink Floydin maku oman musiikkinsa suhteen muuttui määrätietoisammaksi ja nälkäisemmäksi. Kuun Pimeästä Puolesta en tällä kertaa mitään kovin pitkää esipuhetta raapustaa, sillä tiedämme jo Pink Floydin mahtavuuden, joka varsinkin esiintyy tässä albumissa, jota olen siis kohta aikomassa kehua, kysymyksenä ainoastaan kuinka paljon.
The Dark Side of the Moonilla on todella monipuolinen äänivalikoima ja eroa edellisiin levyihin löytyy selvästi. Pink Floyd ottaa lähes kaiken irti, mitä voi saada itsestään irti tuolloin tähän levylle. The Dark Side of moon on seitkytlukulaiselle huomattavan progressiivinen ja jopa konemaisilla lisäyksillään rockin sekaan abstrakti teos, jonka sisältöön ei välttämättä milloinkaan pääse sisälle kokonaan, mutta silti joka kerralla yhä enemmän. Nerokas ja selvästi musiikin osaava yhtye todistaa kykenevänsä erilaisuuteen tällä selvästi erottuvalla levyllä, jonka monimuotoisuuden ansiosta tämän albumin teoksia kutsutaan yleisemmin taiderockiksi, kuin muita yhtyeen aikaansaannoksia. Levyn alussa olevalla Speak to Mellä kuuluu pelkästään sydämmenlyöntejä ja ääniä, jotka viittavat jokaiseen levyllä tulevaan monen kappaleen loistavuuteen, joka jatkuu aina lyhyeen rentoon Eclipseen, jolla kaikki bändin jäsenet pääsevät käyttämään laulutaitojaan edes vähäsen. Mukaan on höystetty kaikkea mahdollista taiteellisuutta tuovaa, kuten naislaulajia, saksofonia ja synterisaattorointia. Soundeja ja äänenlaatuja on kokeiltu enemmän Dark Side of the Moonilla, kuin millään muulla albumille tuohon menessä, joka tuo lisää ulottuvuuksia. Dynaamisesti on luotu tehosteita, jotka parantavat vain albumin monimutkaista henkeä, vaikka moni kappale onkin peruskuvioltaan suhteellisen yksinkertainen. Parhaita äänien yhteensopivuuksia lienee basson ja kitaran erilaisten kuviointejen yhdistely, joka vie levyn äänimaailmaa taas yhteen uuteen ulottuvuuteen. Kun mukaan höystetään vielä Richard Wrightin soitammat etäisen mystiset piano- ja syntetisaattorimelodiat ja kaikissa kappaleissa loistavan mukaansatempaava ja rauhoittava, mutta silti tajuntaaniskevä laulu saadaan kokonaisuus täydentymään mahtavaksi.
The Dark Side of the Moon vaikuttaa albumina kokonaisuutena, mutta biisit yltävät ylimahtavaan loistavuuteen yksittäisinäkin teoksina. Lyriikat ovat itselleni monimuotoisempia ja kiinnostavampia kuin edellisessä teoksissa, saattaen johtua siitä, että aiheena on yksinkertaisia elämän asioita. Speak to men "instrumentaalisuuden" jälkeen tuleva Breathe on jo hieno kappale, vaikka jääkin hieman muiden tulevien varjoon. Kolmantena oleva On the Run pistää esiin elektronista ja synteettisen dynaamista selvästi levyn äänimaailmaa kokeilevempaa tuotantoa edustavaa loistavaa instrumentaalimusiikkia kolmen minuutin ajan. Neljäntenä oleva Time kertoo yksinkertaisesti ajasta ja vanhetessa tähän liittyvistä ongelmista ja muodostaa näin yhden hienoimista biseistä ikinä. The Great Gig in the skyllä tuo Clare Torry loistavaa tunnelmaa ja hienoisuutta jatkaen loistavasti levyn tunnelmaa jotta siirtymään päästäisiin levyn suurimpaan hittiin, Moneyhen. Levyn lailla kappale on ansainnut kaiken suosionsa, sillä yksinkertainen groovaavan funkahtava rahan ongelmia käsittelevä biisi on alun bassoriffistä aina loppuun asti sitä sulaa loistavuuttaa, mitä levy ja varsinkin tähän asti Time on ollut. Moneyn soolo on myös niitä hetkiä, jolloin kädet alkavat kuin itsestään soittaa ilmakitaraa. Kokeilevampaa ja progempaa edustaa taas pitkä, lähes kahdeksanminuuttinen eeppinen Us And Them, joka loistavilla mieleenpainuvilla lyriikoilla käsittelee sotaa. Any Color You Like on taas sitä levyn hypnoottisen tarttuvaa ja koukuttavaa instrumentaalista linjaa, joka jatkaa levyn hämyn ihmeellistä tunnelmaa ja fiilinkiä. Levyn huipentuessa Pink Floydin omaperäisyyden ja nerokkuutensa purkauden totaaliseen hienouteen vielä Brain Damagen ja levyn lopettavan aiemmin mainitsemani Eclipsen kanssa.
Kokonaisuutena tahi yksittäisinä biiseinä, The Dark Side of the Moon on ja tulee aina olemaan yksi maailman hienoimpia albumeita, vaikkei aivan ihan minun lempinerokkaiden teosten kärkeen onnistu kohoamaan. Alusta loppuun asti dynaamisen viritetyillä ja kokeilevan tarttuvilla soundeilla saadaan albumin äänimaailma kaikessa loistavuudessa vaan vietyä loppuun. Kaikki Pink Floydin parhaat puolet sitoutuvat yhteen nimenomaan tällä teoksella, joten aikaan saadaan se jo tässä niin monta kertaa hehkuttamani lopputulos. The Dark side of the moon on taas niitä albumeita, joiden loistavuutta voisi kehua melkein kokonaisen kirjan verran, mutta se ei vaan ole tarpeen. Kyseessä on albumi, jonka jokaisen ihmisen pitäisi ilman pienintäkään epäilystä omistaa. Kuun Pimeä Puoli on kokonaan pimeä, vaikka valoisuus tuleekin omalla tavallaan esiin ja avaa tien sateenkaasen seitsemälle värille muodostaen täydellisen spektrin.
Lyhyesti: Loistava albumi. Mitä muuta tarvitsee sanoa?
96/100
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti