Top 10 Tapahtumaa tai asiaa vuonna 2008

Onhan se totta, että vuosi vaihtui jo yli kuukausi sitten, mutta tämä lista pääsi vihdoinkin ulos erinnäisistä viivästyksistä huolimatta. Amerikkaan saatiin vihdoinkin äänestettyä hyvä presidentti (kun vielä selviäisi elossa), taas yksi lama tai taantuma alkoi ja monia muita koko maailmaa merkitseviä asioita tapahtui viime vuonna. Tässä listassa kuitenkin käsittelen kymmenen mukavinta, hauskinta tai muuten vaan parasta tapahtumaa tai asiaa, jota minulle tapahtui viime vuonna. Kehtaan sanoa vuotta 2008 yhdeksi elämäni parhammaksi vuodeksi, vaikka se kuluikin äärettömän nopeasti. Kävin useammilla keikoilla kuin ennen, ostin enemmän levyjä kuin ennen ja tutustuin lisää ihmisiin sekä oikeassa elämässä, että netissä, jotka olivat joko mukavia tai sitten ärsyttäviä kusipäitä. Toki teini-iän angstit jylläsivät muunmuassa turhan sarkasmin käyttämisen muodossa, mutta kun kaiken kamaluuden unohtaa, jää mieleen kaikki hyvä. Turhaa turinaa ei enää tarvita, vaan siirrytään suoraan katsomaan, mitkä asiat tai tapahtumat olivat vuonna 2008 minulle mieluisimpia.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
10. Sukutapaaminen
Keväällä kumpikin isovanhempani äitini puolelta täyttivät 70 vuotta, joten he pitivät ison yhteisen juhlan. He olivat vuokranneet tilat hotellista, jonne tuli noin sata sukuvierasta äitini puolelta. Koska matkaa sinne oli 500 kilometrin päässä, olivat junamatkatkin ihan mukavia, mutta tylsäksi odotettu sukujuhla kääntyikin ihan mukavaksi. Hyvän ruuan jälkeen alkoi olla tylsää, joten saimme pikkuserkkujen nerokkaan idean: kiersimme keräämässä kaikilta sukulaisilta pikkurahoja ja menimme pelaamaan ne hotellin aulassa oleviin pokeripelikoneeseen ja pajatsoon. Saimme älyttömästi pikkurahoja ja hävisimme lopulta tuon illan aikana montakymmentä euroa, mutta se oli älyttömän hauskaa monen tunnin viihdettä. Varsinkin pokeripeliautomaatin yksiääninen tuplausmusa aiheutti paljon huvia hypnotisuudellaan. Myös seuraavana päivänä tuli naureskeltua, kun huomattiin tilanneemme pari limua väärän huoneen numeroon. Kiltit hotellisedät ja -tädit varmaan ymmärsivät.

9. Digiexpo 2008
Melkoisen kumma asia on se, etten lähtenyt näille messuille päätarkoituksenani tutustua peleihin tai teknologiaan yleensä. Foorumeiden, jolla roikun, nettihörhöt päättivät järjestää miittauksen näillä messiulla ja itse halusin mennä mukaan, ja oikeasti tavata ihmisiä, joiden kanssa olen netin välityksellä jutellut. Noh tällaisena ujona teininä olin melkoisen hiljainen siellä joidenkin jo valmiiksi tuntiessaan toiseensa ja heittäen kovaa läppää. Mutta vaikka itse melkoisen hiljaisena siellä olin, oli minulla helvetin hauskaa. Monelta taholta tuli todella hauskoja juttuja, moni nettisakkilainen tuntui uskomattoman rennolta ja toivon, ettei minusta jäänyt liian huono kuva. "Virallisessa" miittikuvassakin näytin älyttömän tyhmältä. Kaiken kruunasi Wii Musicin sekä tulevien Crash- ja Spyro-pelien esittely, jossa olellee "siitä oppii englantii" -räpille repesin aivan totaalisest. Kivaa oli, tänä vuonna uusiksi.

8. Uusi Tietokone
Ihan totta. Vanha koneeni oli niin älyttömän surkea, että uuden saamisen voi tosiaan nimetä yhdeksi vuoden 2008 parhaaksi asiaksi. Vanha kone oli vuosimallia -98, mutta Windows 98:n tilalle olin pistänyt Windows XP:n, jota kone ei jaksanut kunnolla edes pyörittää. Avaamiseenkin meni vain 15 minuuttia. Nyt on puoli vuotta ollut tämä uusi tietokone ja se on tehnyt elämästäni netissä ynnä muissa paljon helpommaksi. Prossuna on AMD Phenom 8400 (Triple-core), näytönohjaimena Nvidia GeForce 8500 GT ja RAM-muistia kolme gigaa. Ei siis mikään yliloistava Crysis-kone, mutta ihan kelpo silti.

7. Hiihtoreissu Lapissa
Huhtikuussa päätimme lähteä broidin, isäni ja tämän kaverin sekä hänen poikansa kanssa hiihtämään pohjoiseen Lappiin. Hankea oli monesti paljolti yli metri, joten jouduimme käyttämään metsäsuksia. Harmiksi kuitenkin oli tullut sen verran lämpimää jo sinne, että päivällä auringopaiste pehmesi lumihankea niin paljon, että päivällä upposi jopa metsäsuksilla syvälle lumihankeen. Niinpä ainoa vaihtoehto oli hoitaa hommat niin, että yöllä hiihdettiin ja päivällä levättiin. Sumu myös yllätti aika monesti ja tuli hetkiä, jolloin minne vaan katsoi, näki vain valkoista. Kiersimme autiotuvasta autiotupaan, emmekä joutuneet käyttämään telttaa kuin yhden kerran. Muita ihmisiä näkyi vain viimeisinpinä päivänä, jolloin menimme valmiita latuja pitkin. Painava rinkka selässä metsäsuksilla upottavassa hangessa parikymmentä kilometriä on melko hardcorea. Kiipesimme myös yhdelle tunturille, joka ei metsäsuksilla ollut niin helppoa. Myös laskeminen näillä oli melko hankalaa ja yleensä moni päättyi sellaiseen tilaanteeseen, että lumi yhtäkkiä pettyi ja kaaduin lumihankeen samalla kun vierestä kuuluu kaverin ääni "Makaatko säkin naama lumihangessa?" Mukavaa oli.

6. Paganfest
Huhtikuun alulla äitini oli menossa viikonlopuksi Müncheniin, Saksaan, joten päätin lähteä mukaan ja käväistä juuri silloin siellä olevalla ympäi Eurooppaa kiertävillä Paganfesteillä. Yövyimme äitini saksalaisen kaverin luonna, joka oli hyvässä paikkaa. Mitä parempaa voi kuvitella, kuin kuusi loistavaa Folk- ja viikinkimetalliyhtyettä yhden illan aikana? Paikkana oli Backstage, joka oli todella mukava ja hyvä klubi, jonne kuitenkin alaikäisetkin pääsivät. Ensimmäinen saksalainen Equilibrium oli hyvä, vaikkein tuolloin sitä vielä fanittanut. Toisena soitti Sveitsiläinen Eluveitie, jonka keikka oli mahtava, vaikka settilista olikin vain neljä biisiä. Kolmantena soitto Fäärsaarelainen folkmetallin veteraani Tyr, jonka omalaatuisella tyylillä tuli hyvä keikka. Kolme viimeistä artistia olivat kaikki suomalaisia, ja nämä Moonsorrow, Korpiklaani ja Ensiferum vetivät jokainen yhä vaan paremman keikan edellisestä. Varsinkin Ensiferum setti oli niin kova, että se on ollut yksi parhaita näkemiöni keikkoja. Oli hienoa olla suomalainen saksalaisten joukossa, ja olla yksi niitä harvoja, jotka osasi laulaa folkmetal biisejen suomenkieliset kohdat. Täällä myös sain ensimmäiset kokemukseni moshpitistä, ja ei haitannut, vaikka melkein kaikki muut olivat täysi-ikäisiä.

5. Unholy Alliance III
Taas yksi keikka, tällä kertaa marraskuussa Totuus on se, että mitään bändiä ei voi nähdä liian montaa kertaa. Ei ainakaan Slayeriä. Kenttäliput tältä keikalta menivät ohitseni (kaikki myytiin alle puolessa tunnissa), mutta onneksi sain ne kohtuu hintaan huuto.netistä. Odotin, että siitä tulee kova ilta, ja niinhän siitä tulikin. Bonuslämppärinä oli Embreach, joku metalcorea soittanut suomalainen yhtye, joka ei kauheasti innostanut, muttei ollut huonokaan. Toisena soitti Amon Amarth, jonka keikka oli todella hyvä, mutta vaan liian lyhyt. Menetin paikkani kolmannesta rivistä mennessäni ostamaan juomista, mutta neljäntenä soittaneen Mastodonin keikalla olinkin jo osan aikaa moshpitissä. Ei ollut mikään lempibändini, mutta rumpali teki kyllä ylitöitä ja jätti hyvän maun suuhun. Triviumista minulla oli kehno muistikuva Maidenin lämppärinä, mutta tällä kertaa se veti melkoisen hyvin. Moshpitti oli entistä parempit ja Trivium näytti nauttivan keikkailusta. Lämppäsi loistavasti, vaikka ei kuulukkaan lempi yhtyeisiini. Vikana oli tietenkin itse iso nimi, Slayer. Moshpitti oli vieläkin isompi ja nyt tuli otettua todella paljon kolhua, varsinkin kaatuessani Wall of Deathissa satutin jalkani pahasti lihavien Kerry King -fanejen alle. Mutta se settilista! Ensin tuli muita legendaarisia yhtyeen viisuja aina kahdentenatoista tulevaan South of Heaveniin, jonka jälkeen yhtye soitti koko Reign in Bloodin aina Raining Bloodiin asti! Ei olleet aivan paras näkemäni moshpitti, mutta kyllä kelpasi. Mutta miksi tämä oli parempi kuin Paganfest? Varmaan siksi, että täällä oli tuttuja kavereita ja porukkaa kiitettävästi, mutta Paganfesteillä ei ketään.

4. Pelaaminen
Oikeastaan vaikka en paljoa nykyään pelaile, laskiessa kaikki pelituntini vuonna 2008, oli minulla reilusti monia kivoja pelihetkiä. Yksinpeleistä eniten tuli varmaan pelattua juuri tuona vuonna ostamallani Nintendo DS:llä, jonka kanssa varsinkin Chrono Trigger Ds:ää tuli paljoa pelattua. Vaikka Ninja Gaiden II olikin pettymys, oli siinäkin omat mukavat hetkensä kesällä. Mutta parhaat hetket kuitenkin tietenkin tuli vietettyä moninpelien ääressä. Hauskimmt hetket tuli varmaankin vietettyä Halo 3:n ääressä, jota tuli kavereiden ja veljen kanssa hakattua netissä todella paljon, vaikken itse edes koko peliä oikeastaan omista. Myös monia muita FPS:iä, kuten Call of Duty 4:ää tuli pelattua, mutta Halon kanssa vietin eniten aikaa. Itse pidin myös melkoisesti NHL:n ja LittleBigPlanetin pelaamisesta kaverin kanssa.

3. Helsingissä roikkuminen
Niin, todella simppeliä. Vaikka juna ja bussi maksavat Helsingiin melko paljon, tuli siltikin vietettyä monia hyviä hetkiä erilaisten kavereiden tai kaveriporukoiden kanssa Helsingissä, ihan vaan roikkuen siellä. Varsinkin milloin missäkin Macdonaldsissa, Levykauppax:ssä, Keltaisessa jäänsärkijässä ja erilaisissa soitinkaupoissa tuli roikuttua tuntikausia. Joka kerralla oli porukasta riippumatta todella hauskaa, eikä juurikaan mitään järkevää turistavaa ole tähän kirjoitettavaksi, sillä kaikkia kertoja ei voi käydä yksitellen.

2. New Yorkin matka
Perinteisessä jokavuotisessa kesän ulkomaanmatkassa päätimme viime vuonna reissata New Yorkiin, tuohon suuren kaupunkiin. Yleensä matkustaminenhan tuonne maksaisi todella paljon, mutta saimme alennusta lennosta ja kalliit hotellit saimme korvattua viettämällä aikamme Manhattanin länsiosassa olevassa Greenwitch Villagessa tuttaviemme luonna, joilla on kesäasunto lähellä omaa taloamme täällä Suomessa. Heillä oli myös itseäni vuotta nuorempi poika, joka on ihan mukava ja jonka kanssa tuli myös vietettyä hauskoja hetkiä tuolla. Dollarin kurssi oli tuolloin todella hyvä meille (yksi euro vastasi puoltatoista dollaria), joten itse sain monia uusia ja vanhoja levyjä kaksi kertaa halvemmalla kuin täältä Suomesta. Rentoa aikaa tuli viettyä helteessä aurinkotuolissa kirjaa lukien juoden Coca-Colaa, jota sai kuusi 3 desin pulloa runsaalla kahdella dollarilla. Manhattania oli kiva vain kiertää joko perheen kanssa nähtävyyksiä katsellen ja kahviloita etsien tai itsekekseen levy kauppoihin tutustuen. Ainoa johon petyin oli Vapauden Patsas, mutta muuten oli todella kaiken sen vaivan arvoinen matka.

1. Tuska Open Air Metal Festival 2008
Kyllä, tässä on vuoden 2008, ja yksi elämäni selvästi parhaista tapahtumista. Kun esiintyjätkin paljastuivat, oli vain yksnkeirtaisesti pakko päästä tänne. Slayer. Slayer. SLAYER! Tuolloin tämä yksi bändi sai minut vain innostumaan ja haluamaan koko festarille. Jotenpa 27-29.6. paljastui yhdeksi elämäni parhaimmaksi viikonlopuksi. Ensimmäisenä päivänä saavuimme kaverini (jolla vietin yöt festarin ajan) ja hänen kavereidensa kanssa samaan aikaan kun portit aukesivat ja jono oli mieletön. Keikkapäivä oli jo tuolloin loistava ja varsinkin Amon Amarthin ja The Sorrowin keikat olivat loistavia. Jälkimmäisessä myös koin elämäni ensimmäisen Wall of Deathin. Lauantaina saavuimme jo pari tuntia ennen porttejen aukeamista, mutta siellä olevilta porukoilta, joihin liityimme tuli niin rentoa ja hyvää juttua, ettei se haitannut. Kalmah ja Behemoth päälavalla olivat loistavia (jälkimmäinen repi Raamatun \o/), mutta sen jälkeen jäimme eturivin paikoillemme, että näkisimme niistä Kreatorin. Välissä lavalla esiintyi Fields of Nephilim, SURKEA goottirockkia soittava bändi, joka ei ottanut kontaktia yleisöön ja jonka esityksessä parasta olivat jäsenten cowboy-asut. Kreatorin oli kuitenkin odottamisen arvoinen ja heti tämän jälkeen soittaneen Diablon jälkeen oli niin hyvät fiilikset, että enää ei voisi tulla parempaa päivää. Mutta sunnuntai tuli. Taas menimme heti aamullla jonottamaan, että pääsisimme Korpiklaanin eturiviin vain saadaksemme tietää, että tämän keikka on peruutettu. Vittuuntuneena menin odottamaan eturiviin Killswitch Engagen keikan alkua. Kyseinen Metalcore yhtye veti älyytömän kovan keikan ja fiilikset nousivat kattoon. Myös Nile superrumpaleineen oli todella kovaa kamaa, mutta vikana soittava Slayer oli se kaikista tärkein. Kaikki (huom. älyttömästi porukkaa) oli kerääntynyt kuuntelemaan tätä yhtyettä, jonka koko keikan vietin moshpitissä. Kyseessä oli elämäni tähän asti paras keikka, sillä moshpiti olivat täydellisiä, kuten myös settilista. Raining Bloodin Wall of Deathin jälkeisen fiiliksen kruunasi vielä Angel of Death, jonka sanat tuntuivat kaikki osaavan ja laulavan. Jokaiseksi päiväksi luvattiin sadetta, mutta aurinko vaan paahtoi kokoajan. Myös festariporukka oli kuin kaikki samaa toisiaan auttavaa yhtä perhettä, joka nosti fiilikset kattoon. Jos menit juttelemaan noin vain tuntemattomalle, sait hänestä uuden toverin. Eikä itse edes tarvinnut mitään aloitteita tehdä. Voisin Tuskasta pulista vaikka kokonaisen vuorokauden, mutta se ei liene tarpeen. Vuoden 2008 keskellä ollut kohta oli siis vuoden paras kohta.