(Eri Esittäjiä) - Blackest Album 4: an Industrial Tribute to Metallica

Julkaistu: 2004
Genre: Industrial Metal, Disco
Kesto: 53:43
Formaatti: CD
Julkaisija: Anagram records
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jokaikinen mummosta pieniin lapsiin tietää, että Metallica on yksi suurimpia metalliyhtyeitä, jota on koskaan ollut olemassa tällä pienellä planeetallamme. Aluksi silkkaa thrash-metallia soittanut yhtye pääsi suosioon kolmanella albumillaan, Master of Puppetsilla, jota myös monet sanovat parhaaksi metallialbumiksi ikinä. Yhtyeen viides albumi Metallica (myös Black Albumiksi kutsuttu) sekoitti thrashiin enemmän normaalia heavy metallia ja jopa rokkia ja nousti viimeistään Metallican suuren kansan suosioon. Black Album oli myös genrenmuutoksen takia enemmän valtavirran makuun, mutta silti uusien "massafanejen" lisäksi vanhat tosifanit pitivät tästä albumista. Tämän jälkeen Metallican ura on laskenut St. Anger nimiseen pohjanoteeraukseen asti, mutta sitten taas nouussut vanhempaa tyyliä mukailevalla uusimmalla albumillaan. Kun vuostuhanteen vaihteessa Metallica oli vielä "muotia", saivat varmaan jotkut ajatuksen "Mitä jos jotkin artistit cooveraisivat Metallican biisejä lisäten niihin konemusiikkia!" Mitä lie polttivat tulloin. Näin siis syntyi neljä albumia, jossa erilaiset artistit toteuttavat Metallican teoksia edellämainitulla tavalla. Onneksi nämä levyt, joita The Blackest Albumeiksi kutsutaan, eivät koskaan pääseet suureen suosioon, mutta valitettavasti minä satuin kerran nappaamaan kaupasta mukaani neljännen, eli viimesen levyn.

Siis kerrataas vielä. Niinkin hyvän bändin kuin Metallica klassikoita coveerataan sekoittaen mukaan konemusiikkia? Eihän lopputulos voi olla muuta kuin paskaa. No en yhtään ihmettele, jos moni näin ajattelee. Lähtökohtina en voi olettaa muuta kuin kaameaa moskaa. Levyn biisien esittäjät ovat toinen toistaan tuntemattomampia muusikoita, jotka haluavat ilmaista oman mietteensä, millaista musiikkia Metallican tuotannosta saa aikaan. Odotin, että biisit ovat suurimmaksi osaksi vaan uudelleen esitettyä Metallicaa huonommalla laulajalla ja mukaan on pistetty sitten joku ala-arvoinen diskojumputus. Yllätyin, kun huomasin olevani väärässä. Toisena biisinä tuleva St.Angerin coveri (esittäjänä Logan Madder ja Pitchsifter) eroaa tästä kuvitelmastani. Vaikka levynsä nimikkobiisinä St.Anger on kyseisen Metallican huonoimman levyn vähiten huonointa settiä, ei coverista voi kuvitella muuta kuin sysipaskaa. Blackest Album neljällä esiintyvä coveri on itseasiassa nopeampi, tarttuvampi, jopa hieman ängerimpi ja mikä tärkeintä, rummut eivät kuullosta aivan kamalilta. Lisään ei ole edes pahemmin tungettu teknojumputusta ja laulaja ei ole kamala, joten tietokoneella tehtyjen rumpujen korvattua roskisten kansien hakkamiiselta kuullostavat, on tämä coveri parempi kuin alkuperäinen. Hieman on biisin rakennetta muutettu jumputtavammksi, mutta se ei liikaa haittaa. Toinen manittava biisi tällä levyllä on coveraus kaikkien rakastamasta Master of puppetsista Soil & Eclipsen esittämänä (oikeasti, ketä nämä ihmiset ovat). Biisin alun riffi on korvattu suorastaan naurettavan teennäisellä bassojumputuksella, jonka voi kuvitella soivan autosta. Biisi on muutettu muutenkin diskohtavammaksi, soolo on poistettu ja varsinkin kertosäkeen diskoremixaus on jotain sellaista, että ensimmäisen kerran kuullessani revähdin nauruun. Useamman kuuntelukerran jälkeen biisi kuullosti oikeastaan ihan käyväkltä ja pidän sitä kelpona omana Industrial Metal biisinään, enkä erilailaisena toteutuksena Master of Puppetsista.

Käytin hieman liikaakin aikaa vain näiden kahden biiisn käsittelyyn, mutta oikeasti siinä se on. Jos näistä kahdesta saa käsityksen, että kyseessä olisi hyvä albumi, voin todeta, että sen olisi hyvin voinut jättää näihin kahteen. Kahdestatoista levyn biisistä kuusi on on Loadilta tai Reloadilta. Siis oikeasti, miksi ihmeessä pitää coveerata kaikki paskat biisit yhtyeen huonoimmilta levyiltä, eikä niitä ehdottamia klasikkoja mitä suurin osa faneista haluaa kuulla? Mitä helvetin pointtia siinä on? Kaikki näistä kuudesta surkimuksesta tehdyt konemusiikki coverit ovat vähintään yhtä kamalia kuin alkupeäräiset versionsa, ja kehnon laulun takia yleensä huonompia. Oudoinpana näen levyllä coveerauksen Seek And Destroysta. Biisi ei ole lainkaan nopea ja thrasaava, vaan hidas, sumea ja masentuneenoloinen. Biisi on siis sama, mutta aivan eri tunnelmissa ja vielä konemusiikkia mukaan sekoitettuna. Kai kyseessä voisi olla hyvä biisi, itseäni ei vaan kiinnosta. Myös Nothing Else Mattersista on saatu mitään sanotamaton coveri lähinnä tunkemalla huonompi laulaja, vähän diskojumputusta ja laimeampi tunnelma. Fred Couryn Enter Sandmanista esittämä coveeraus on taas vain hieman muokkaatunut remixaus parilla diskoelementillä ja yhdessä vaiheessa erilaisella laululla. Ei huono, muttei myöskään mitään uutta. Levyn pahin rimanalitus on uusiversio hienosta klassisesta metalliballadista, The Unforgivenistä, joka on suoraan sanoen raiskattu aivan hirveästi. Alun kitaraosuuksien tekeminen diskomusiikilla on ehkä jo huono idea, jota ei varsinkaan kauhea biitti pelasta, mutta kamalinta on laulu. Laulajan ääntä on muunneltu koneella versessä aivan hirveäksi, onneksi sentään kertosäkeessä lauletaan normaalisti. Onhan se kiva ottaa askel ja toteuttaa musiikki omalal tavallaan, muttei tarvitse pilata hienoja klassikoita.

Kuten sanoin, ei kaksi onnistunuta Industrial coveerausta onnistu auttamaan tätä levyä. Kyseessä on auttamattoman huono teos. Ideahan oli tosin alunperinkin kamala, joten lopputulos oli varmaan parempi kuin mitä odotin. Levyllä on liika coveerauksia Loadin ja Reloadin huonoista biiseistä, vaikka syynä saattakiin olla se, että näin mainstreameista biiseistä on helpompi ja vähemmän uskaliaampi tehdä coveerauksia. Älkää turhaan tuhlatko rahojanne tähän paskaan vaan ostakaa Metallican omia levyjä tai jos ne omistatte niin jotain muuta hyvää yhtyettä. Itse taidan tämän levyn heittä jonnekkin nurkaan pölyyntymään ja ainoastaan kuunnella Master Of Puppetsin diskocovereointia silloin kun olen semmoisella tuulella.

Lyhyesti: Katso levyn nimeä ja kerro mitä odotat teokselta.

59/100