Helloween - Keeper of the Seven Keys: The Legacy

FAKTAA
Julkaistu: 28.10.2005
Tyylilaji: Power-metal
Kesto: 77.36
Levy-yhtiö: SPV
Formaatti: 2CD





CD yksi
1. The King for a 1000 Years – 13:54
2. The Invisible Man – 7:16
3. Born on Judgment Day – 6:14
4. Pleasure Drone – 4:08
5. Mrs. God – 2:55
6. Silent Rain – 4:20

CD kaksi
1. Occasion Avenue – 11:04
2. Light the Universe – 5:00
3. Do You Know What You're Fighting For? – 4:45
4. Come Alive) – 3:20
5. The Shade in the Shadow – 3:24
6. Get It Up – 4:13
7. My Life for One More Day – 6:51
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Yhdeltä kaikkien aikojen ensimmäisitä ja parhaista power -metal bändeistä, Helloweeniltä, pukkaa tuotantoa tasaisin väliajoin. Ikinä ei ole ollut enempää kuin kolmea vuotta kahden levyn ilmestymisen välillä. Mutta kerrataanpa vähän menneitä. Kyseessä on siis Saksalainen, vuonna 1982 perustettu bändi, joka oli alunperin simppeliä speed-metallia ja heavy-metallia yhdistelevä bändi. Bändin ensimmäinen EP Helloween ja eka studioalbumi Walls of Jericho eivät vielä niittäneet kovin suurta mainetta. Tämän jälkeen laulajakitaristi Kai Hansen (nykyään Gamma Rayssa) siirtyi pelkästään kitaristiksi ja bändi otti uuden laulajan, Michael Kisken. Kisken puhdas ääni oli erottuva ja bändiltä tuli kaksi bändin julkisuuteen nostanutta ja power-metal klassikkoina pidettyä huippualbumia Keeper of the Seven Keys ja Keeper of the seven keys II. 17 vuotta jälkimmäisen teoksen ilmestymisestä Helloween julkaisi uuden jatko-osan näille klassikoille, Keeper of the Seven Keys: The legacy. Onko tämä albumi vanhojen teoksien tasoinen ja onko nykyisen laulajan Andi Deriksen matalamalla äänellä vastusta Kisken kirkkaalle ja todella puhtaalle äänelle?

Deris on monesti todistanut olevansa loistava laulaja Helloweeniä varten. Hän onkin ollut pisimpään bändin laulajana. Kuitenkin tämä vuonna 2005 ilmestynyt KotSK: The Legacy pistää jo ennen ostoa miettimään, onko Helloween tehnyt oikean ratkaisun ja herättänyt vanhat klassikot uudella jatko-osalla. Ostaessa heti ensimmäiseksi pisti silmään se että albumi koostuu kahdesta CD:stä ja siinä on kaksi yli 10 minuuttista kappaletta, joita Hellolla ei sitten alkuperäisten Keepereiden ole ollut. Albumi alkaa heti lähes 14 minuuttisella biisillä King For 1000 years. Heti alussa oleva puhe tuo hyvän mielen: tämä on sitä Helloweeniä. Biisin pitkiin sooloihin monesti toistuviin kohtiin ja mukiinmenevään kertosäkeeseen ei ihan ensimmäisellä kerralla täysin mukaan pääse, mutta useamman kuuntelun jälkeen se kyllä tuntuu loistavalta. Seuraavaksi tulee turhan venytelty ja alussa hyvältä kuullostava, mutta loppua päin huononeva Invisible man. Kuten sanoin, biisiä on venytetty ihan liikaa esim. lähes kokonaan hiljenivillä kitaranvingahduksilla. Albumi ei ole tähän saakka pahemmin muistuttanut alkuperäisiä Keepereitä, mutta asia korjaantuu pian. Kolmas raita, Born in Judgement day, muistuttaa jo huomattavasti alkuperäisiä KotSK:eja, mutta biisi jättää silti suhteellisen simppelillä kertosäkeellään hieman viileäksi. Seuraavaksi tulee myös original-KotSK:eja noudatteleva ja yllättän hyvä biisi, Pleasure Drone. Sen jälkeen seuraakain hieman erilainen yllätys: Mrs. God. Biisissä on selvää poppimasuutta ja vaikka se onkin lyhyt, se jää ensimmäisellä kerralla todella hyvin mieleen. Tämän huomaa myös muualla, jossa biisi on kovassa suosiossa ja se on yleistä kuultavaa keikoilla. Valitettavasti biisin kyllästyminen on yhtä helppoa kui nsiihen tykästyminen, sillä koko biisi on aika pian kuunneltu puhki. Ensimmäisen CD:n päättää myös aika perinteinen Silent Rain. Ensimmäinen levy on hyvä, mutta silti jättää kuitenkin miettimään "Onko tämä sittenkään uusi Keeper of the Seven Keys".

Seuraava levy alkaa myös pitkällä biisillä, Occassion Avenuella, joka sekin on11 minuuttinen. Biissi on selvästi mieleenjäävä ja ehkä lyyriseesti edellisen CD:n biisejä kiinnostavampi. Biisi koitenkin sortuu taas siihen, että sitä on ylipitkitetty. Yhden minuutin olisi saanut karsittua pois. Seuraavana tulee Helloweenin ja suhteellisen hyvän naislaulajan, Candice Nightin, yhteislaulu, Light the universe. Biisi on toimivayhteislaulu, mutta ei aukene ensimmäisellä kerralla tippaakaan. Seuraavilla kerroilla biisi mielyttää vähän, muttei kuitenkaan kauheasti. Seuraavaksi tulee albumin selvästi heikoin biisi Do you know what you are fighting for, joka ei aukene koskaan ja muutenkin suhteellisen lättänä teos, jonka olisi hyvin voinut jättää pois kokonaan. Sitten tulee taas keskivertopullamössö kappale, Coma Alive, joka sekin on lopulta aika mitäänsanomaton teos. Seuraava kappale, Shade in the shadows tuo taas kummasti mieleen vuonna 2000 ilmestyneen The Dark Riden, sillä biisin tunnelma on synkempi kuin Keepereillä yleensä. Tässä vaiheessa siis koko alkuperäisten Keepereiden muistuttaminen on hävinnyt lähes kokonaan, mutta sitten tulee yllättäen Get it up. Biisi on samalal tavalla pirteä, kevyen fiiliksen tuova ja simppeli kuin monet alkuperäisten KotSK:ien biiseistä. Valitettavasti biisi vaan oon hieman liiankin simppeli ja ei niin hyvä biisi. Levyn lopettaja on positiivinen ja hyvin onnistunut My Life for One More Day. Biisi on suhteellisen noepatempoinen ja alkuperäisten KotSKien tapaan pirteä ja muutenkin yksi albumin parhaita biisejä. Sen jälkeen albumi onkin jo ohi...

Keeper of the Seven Keys on lopulta positiivinen levy, mutta kuitenkin aika kaukana vanhoista Keepereistä. Toki levyltä löytyy myös näitä alkuperäisten Keepereiden biisejen tyylisiä kappaleita, mutta nämä ovat kuitenkin levyn heikoimpia (vaikka silti hyviä), lukuunottamatta My Life for One More Dayta. Pitkät biisit eivät välttämättä aukea ensikuulemalla, mutta useampien kuuntelujen jälkeen alkaa muodostua selvä kuva, että ne ovat albumin parhaimpia. Sama ongelma on myös hieman albumin kanssa: siitä ei oikein saa ensimäisellä kerralla kunnon otetta, mutta mitä enemmän kuuntelee, sitä paremmalta alkaa albumi vaikuttaa. Vaikka albumi muistuttaakin enemmän muita Deriksen ajan Helloweenin levyjä kuin vanhoja KotSK:eja, se on lähimpänä näitä -87 ja -88 ilmestyneitä mestariteoksia. Levy on kannatta kuitenkin pistää mieleen ja se kuuluu jokaisen Hellon ja Power -metalin ystävän ostoslistalle.

Lyhyesti: Hyvä power-metal joka ei lähene bändin vanhoja klassikoja, mutta on silti hyvä Deriksen ajan levy.

86/100