Super Mario World 2: Yoshi's Island

Super Mario World 2: Yoshi's Island

Kehittäjä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Genre: Tasohyppely
Pelimuoto: Yksinpeli
Ikäräja: 3+
Alusta: Super Nintendo Entertaiment system

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mario. Tämä yksi nimi tuo meille jokaikiselle varmaan heti ensimmäiseksi mieleen sen tutun sinisissä halaareissa ja muuten punaisissa vaateissa pomppivan pulskahkon italialaisen putkimiehen. Mariohan on lunnostaan meille tuttu, sillä onhan se maailman tunnetuin pelihahmo ja Nintendon brädni. Se on myös tutkimusten mukaan Amerikassa lasten kesken suositumpi kuin Mikki Hiiri. Marioista ja kumppaneista on päägenren, tasohyppelyn, lisäksi tehty myös paljon muitakin oheispelejä, kuten Mario Kartit, Mario Tennis, Mario Golf, Mario Football ja niin edespäin. Kuitenkin nyt palaamme 13 vuotta taaksepäin Marion ikälinjassa. Super Mario world oli kehuttu ja todella suureen suosioon päässyt osa Mario-pelisarjassa. Pelissä oli myös omituisen näköinen vihreä dinosaurus nimeltä Yoshi, jonka alkuperää ei kuitenkaan kerrottu. Mutta onneksi selitys tälle iki-ihanalle oliolle löytty pelistä, jonka aion seuraavaksi arvostella.

Äittä, äittä, katto! He on Malio pienenä!

Haikara lentää yötaivaalla. Sen nokassa roikkuu kaksi nyyttiä, jossa kummassakin on vauva, joita haikara on kuljettamassa näiden vanhemilleen. Vauvat ovat Mario ja Luigi. Taivas on rauhallinen ja lento sujuu mukavasti ja vaivattomasti. Yhtäkkiä yön pimeydestä kuulluu karmaiseva huutto "SCREEEEEEEEH!". Haikaraa päin lentää kovaa vauhtia ilkeä koopavelho Kamek. Hän on ennustanut, että nämä kaksi suloita vaavia isoiksi kasvaeesaan pilaavat Kamekin suojatin, Bowser-koopan kavalat suunnitelmat. Tätä kamalan paha Kamek ei halua tapahtuvan vaan hän on päättänyt muttaa tulevaisuutta. Hän törmää haikaraan ja kaappaa toisen nyyteistä, jossa on Luigi-vauva. Mario-vauva taasen putoaa kovaa vauhtia taivaalta alla olevalle saarelle. Tätä saarta asuttavat iloiset dinosaurukset, Yoshit. Mario putoaa suoraan vihreän Yoshin päälle ja mukana leijaillee kartta reitistä, jota pitkin pääsee haikaran määränpäähän. Yoshi päättää auttaa vauvaa, kantaa häntä selässään ja viedä hänet vanhempiensa luokse. Mutta valitettavasti Kamek huomaa pian, että toinen vauvoista puuttu ja hän lähettää suuren joukkonsa kätyreitä Yoshien saarelle. Vihreä yoshi taasen yrittää päästä juttelemaan muille Yosheille ja heidän avullaan löytää kaapatun Luigin sekä Haikaran ja saada vauvat kotiinsa. Juoni siis on aiak yksinkertainen ja varsinkin tuossa "haikara tuo lapset" -jutussa lapsellinen. Mutta se ei juurikaan haittaa. Marion vauvavaiheita ei mielestäni kovin selkeästi tarvitsekkaan kertoa ja tasohyppelyt nyt eivät ikinä kovin juoniriippuvaisia ole olleet.

Kuin lapsen värityskirja?

Grafiikka hämmästyttää ensimmäisillä kerroilla. En tarkoita sitä, että kolmiuloitteisuutta on käytetty hieman, vaikka peli onkin 16-bittinen. Tarkoitan graaffista tyyliä. Kaikki näyttää lapselliseslta ja koko pelin tausta on kuin...kuin... kuin lastenvärityskirja! Tausta ja muut näyttävät väriliiduilta tehdyltä! Miksi Nintendo on tehnyt tällaisen ratkaisun? Selitys on melko yksinkertainen. Ennen Yoshi's islandia oli ilmestynyt Snesille toinen tasohyppely, Donkey Kong country, jonka grafiikat olivat upeat ja tietokonemallituksella tehdyt. Ne muistuttivat myös paljon kolmiuloitteisuutta. Meille kaikille todennäköisesti tuttu heppu, Shigeru Miaymoto ei oikein pitänyt näistä DKC:n grafiikoista vaan halusi jotain muunlaista. Niin sitten päädyttiin tähän tulokseen. Aluksi graffikka siis näyttää naurettavalta ja liian lapselliselta, mutta kun siihen alkaa tottua, mielipide muuttuu. Eli kuitenkin jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen huomaa, kuinka nerokas idea olikaan tehdä tällaiset, lapsen vahaliitumaiset grafiikat. Pelattavuus on mukava vaihtelu perinteiseen. Se ei ole siis mistään lainattu, vaan ihan uusi oma idea. Pelissähän siis pelataan Yoshilla, jonka selässä Mario on. Totta kai pelissä hypitään perinteiseen tasohyppely tapaan, mutta sitten pelissä on uutena asiana munat. Yoshi voi pitkällä kielellä syödä tiettyjä vihollisia ja tehdä heistä munia, joita voi olla mukana kuusi kerralla. Munilla voit tähdätä ja ampua kaiken maailman kohteita, kuten vihollisia ja siipipilviä (ilmassaja leijuvia pilviä, joista räjäytettäessä tulee kaikenlaista). Yoshi voi myös leijua ilmassa tietynmäärin heiluttamalla jalkojaan paljon. Pelissä on myös perinteinen peliliike Pound the ground, eli raskas hyppy joka täristää mataa ja tappaa useamman vihollisen. Ohjausjärjestelmän oppii nopeasti ja se on oiekasti yksi parhaita tällaisia tasohyppelypeleissä. Jotain uutta ja onnistunutta siis. Yoshi osaa myös uida, muttei sukeltaa. Kun sinuun (eli Yoshiin) osuu, et suinkaan heti kuole tai menetä energiaa mittarista (sellaista ei nimittäin ole) vaan selässäsi oleva Mario lentää pois ja jää ilmaan leijummaan kuplassa kauheasti itkien (jota todella vihaan). Marion vaapanaolemista varten on laskuri, jossa on normaalisti numero kymmenen, joka tarkoittaa, että jos Mario leijailee vapaana kymmenen sekunttia, Kamekin kätyrit nappavat hänet ja menetätä yhden elämän. Mittari palautuu aina takaisin kymmeneen sekunttiin. Keräämällä pieniä tähtiä, voit saada mittarin korkeintaan 30 sekunttiin, mutta kun menetätä aikaa Marion vaapaan leijailessa, palautuu mittari vain kymmeneen, muuten se pysyy samana kokoajan. Kun kosket ilmassa laijuvaa Mariota, sen kupla puhkeaa ja se palaa takaisin selkääsi. Voit kuolla myös, jos kosket piikkejä, jolloin yoshi pökertyy suoraan ja menetät elämän. Kun menet start-valikkoon, siellä on oma valikkonsa esineille, jota voit voittaa kilpailuista ja peleistä. Esineet ovat kertakäyttöisiä, mutta yleensä hyödyllisiä. Kentän varsilta löytyy tallennusrinkuloita, joita yleensä on 2 tai 3 per kenttä. Kun hypäät tällaiseen saat 10 tähteä, eli sekunttia Marion leijumisaika-laskuriin ja kuolessasi luonnollisesti synnyt uudeestaan tähän. Nerokas systeemi kieltämättä.

48 tasoa, paljon kerättävää.

Pelissä on kuusi maailmaa ja jokaisessa on kahdeksan kenttää. Neljäs ja kahdeksas kenttä ovat linnakkeita joiden lopussa on pomovihollinen, jotka ovat yleensä Kamekin suurentamia normaaleja vihollisia. Jokaisen pomovihollisen voittamiseen on oma strategia, jonka keksiminen ei ole kuitenkaa juurikaan kovin vaikeaa. Jokaista maailman kenttää varten on oma Yoshinsa, jotka eivät kylläkään eroa toisistaan muuten kuin värinsä vuoksi. Eri maailmamoilla ei varsinaisesti ole omaa genreään, mutta ne eroavat silti toisistaan. Perinteiseen tapaan ympäri kenttää löytyy kolikoita, joita keräämällä 100 saa uuden elämän. Jokaisesta kentästä löytyy myös 20 "punaista kolikkoa", jotka näyttävät ulkoapäin lähes samalta kuin normaalit, mutta kun kosket siihen se päästä äänen ja välähtää punaisena. Kentistä löytyy myös viisi kukkaa, ja kun keräät kaikki saat elämän. Kentän lopussa tulee taulukko, jossa näkyy kaikki kentän lopussa omaamasi kukat, punaiset kolikot ja tähdet (ne jotka on siinä Marion vapaana olemislaskurissa. Kukista saa kymmenen pistettä kappale ja kaikista muista yhden pisteen, eli yhteensä siis 100 pistettä. Kaikki kentät paitsi linnakkeet loppuvat myös eräänlaiseen kukkarullettiin, jossa on yhteensä kymmenen kohtaa, joista korkeintaan viisi on kukkia, riippuen siitä monta olet kentässä kerännyt. Jos ruletti pysähtyy kukkaan, pääset bonukseen, joita on 6 erilaista, ja joista voi voittaa esineitä ja elämiä. Kun saat yhden maailman jokaisesat kentästä 100 pistettä, aukeaa maailmassa bonuskenttä (näin ollen kenttiä on oiekastaan yhteensä 54) ja yksi niistä kuudesta kentän jälkeen tulevasta bonuksesta, jossa voit nyt käydä niin usein kuin haluat. Kenttien sisältä löytyy myös bonuksia. Niitä on kahta erilaista, toinen on kilpailu, jossa taistellaan tietyssä lajissa bandittia, yhtä pelin suht perusvihollisista, vastaan. Siitä voittaa aina esineen, joka menee start-valikon esinevalikoiman. Toinen bonus on erillinen, välillä piiloitettu oma huone josat löytyy esimerkiksi paljon kolikoita, kukkia tai muuta vastaavaa. Näitä bonuksia ei ole kahta samanlaista ja niiden sisältöä on hieman vaikea selittää. Jotkut bonuksiusta ovat tosi hyvin piilloitettuja, eikä oikeastaan voi tietää onko kaikkia löytänyt, sillä joissain on vain vaikka normaaleja kolikkoja. Kentistä löytyy myös piilossa olevia siipipilviä, jotka paljastuu kun niitä koskee, mutta niissä ei ole yleensä mitään sen kiinnostavampaa kuin tähtiä vai yksi elämä.

Kaikkea pientä sälää kaikkialla.

Pelissä on todellakin paljon erilaisia asioita. Jo erilaisia vihollisiakin on laajempi valikoima kuin tasohyppelypelissä yleensä. Muikeaa on myös se, että ihan kokoaikaa ei tarvitse pelata Yoshilla. Kun löydät ajoneuvokuplan voit koskiessasi sitä muutut Yoshi-ajoneuvoksi, joita on neljä erilaista: lentävä Yoshi-helikopteri, Yoshi-auto joka voi renkaillaan nousta ylös Yoshi-juna joka voi muuttua pieneksi sekä veden alla menevä ja torpeedoja ampuva yoshi-sukellusvene. Yoshi-ajoneuvot eivät kuitenkaan ole vahingoittumattomia, vaan kun niihin osuu ne jäävät pieneksi aikaa paikalleen pyörimään. Ajoneuvona et toki voi olla loputtomiin vaan siinä on oma aikarajansa. Ku naika loppuu, palaat takaisin siihen kohtaan, jossa muutuit ajoneuvoksi. Jos kuitenkin ehdit palikan, jossa on Yoshin namaa, luokse, muutut siinä kohtaa takaisin normaaliksi Yoshiksi. Myös Mariolle pääsee välillä pelaamaan. Kenstistä ja bonuksisat voi löytyä pomppiva supertähti, jota koskiessasi vauva-Mario saa viitan ja voi juosta seiniä pitkin kuolmeattomana. Aikaraja super-vauva-Mariona on vaan melkoisen lyhyt ja kun se loppuu palaata takaisin samalla tavalla kuin ajoneuvojen kanssa. Ajoneuvoina ja super-vauva-Mariona menemiset ovat pelin kohokohtia ja niitä on juuri sopivasti. Kentistä löytyy myös kaikenlaisia pikkulisäyksiä, joita ei periaatteessa peli tarvitsisi, mutta ne tuovat mukavaa lisämaustetta. Koira jolla voit ratsastaa, ilmassa leijuvvat pyörivät nuolipyörät, keltainenmöhnä jossa vo roikkua ja kaikki tällainen ovat jotkut vain yhden kerran pelissä esiintyviä, ja jotkut aika turhia, mutta silti oiva lisä.

Yksi parhaita tasohyppelyitä ikinä.

Nii-in, se vaan on pakko myöntää, että peli on yksi parhaita genressään. Lapsellisuus on ehkä joillekin hieman häiritsevä asia, mutta itse ainakin totuin siihen nopeasti. Se oikeastaan vain tuo lisää erilaisuutta muihin peleihin, joka on pelkkää plussaa. Kuten jo sanottu, Yoshin ohjaus on usein aika vaivatonta ja siitä nauttii. Välillä vaan leijuessasi ison kuilun yli, Yoshi yhtäkkiä jumittuu eikä suostu leijumaan ja tiput kuiluun. Jokainen taasen saa itsepäättä, onko se, että yhden punaista kolikkoa kuljettavan vihollisen karkuun pääsy, ja näin kentän uudelleen läpi pelaaminen täydet pisteet saadaksesi, hyvä juttu koska se tuo vaikeustasoa, vai huono juttu, koska se tekee pelistä pikkutarkemman. Yhdestä asiasta peliä ei ainakaan voi syyttää: pelattavuudeen määrästä. Normaaleja kenttiä on 48, ja bonuskenttiä yksi per maailma. Menee aikaa kertää näissä kaikissa 100 pistettä ja kenttiä jaksaa senkin jälkeen uudelleen jauhaa. Myös yksi parhaita puolia on pomotaistelut. Vaikka ne ovatkin suhteellisen helppoja, jokaisen pomon voittamiseen on se oma strategia, ja fiilis on hyvä kun sen keksii. Voin vielä sanoa, että se pelin viimeinen pomo on yksi parhaita kokemuksia Snesillä ikinä. Mutta vaikka peli kuullostaa lähes täydelliseltä on siinä vikoja. Peli saattaa bugittaa toisinaan. Esimerkiksi itselläni on pari kertaa käynyt niin, kun kentän lopussa Yoshisi heittää Marion toiselle Yoshille, ei tämä toinen Yoshi saakkaan Mariota kiinni vaan se jää ilmaan leijumaan. Tällöin ainoa vaihtoehto on sammutta peli ja kerran minulta pyyhkiytyi siinä samassa kaikki tallennukset. Vihollisten tekoälyä olisi voinut myös hieman parantaa, sillä joskus ne vaan jumittuvat paikoilleen eivätkä tee mitään. Musiikkeja olisi voinut olla hieman enemmän, sillä perinteiset jollotukset alkavat jossain vaiheessa kyllästyttämään. Onneksi tässä pelissä ei ole vielä sentään Yoshilla sitä kauheaa ääninäyttelyä. Peli on kuitenkin loistava, ja nämä pienet viat eivät pysty pilaamaan tätä kokemusta. Yoshi's Island ei ehkä pääse ihan top 10 -peleihin, mutta se ei ole kaukana.

+Hyvää
+Paljon pelattavaa
+Hyvä ohjaus
+Grafiikat : )
+Runsaasti kaikkea pientä hauskaa löytyy ympäri kenttiä
+Pomoviholliset

-Huonoa
-Saatta bugittaa tuhoisasti
-Parempiakin musiikkeja on nähty tasohyppelyissä
-Umm....

Lyhyesti: Paljon tekemistä ja etsittävää täynnä oleva pompiskelu vihreällä dinosaurukselamme. Yksi parhaita tasohyppelypelejä ja muutenkin Snesin kärkeä.

94/100