Iron Maiden - Killers

Faktaa
Julkaistu: 9. 2. 1981
Formaatit: LP, C-Kasetti, CD
Tyylilaji: Heavy Metal
Kesto: 41.33 minuuttia
Levy-yhtiö: EMI, Capital Records






Kappaleet
1.The Ides of March – 01:46
2. Wrathchild – 02:55
3. Murders in the Rue Morgue – 04:19
4. Another Life – 03:23
5. Genghis Khan – 03:09
6. Innocent Exile – 03:53 )
7. Killers – 05:01
8. Prodigal Son – 06:11
9. Purgatory – 03:20
10. Drifter – 04:49
---------------------------------------------------------------------------------------
Iron Maidenin ensimmäinen albumi, Britaniassa heti suosioon päässyt, mutta muualla vielä melko tuntemattoomiin jäänyt Iron Maiden, oli hyvä aloitus tulevalle NWOBHM-bändien ykköselle. Bändin piti kuitenkin tehdä lisää materiaalia, sillä yksi levy ei riittänyt vielä mihinkään. Niinpä vain vuoden kuluttua ensimmäisestä albumista Maiden päästi ilmoille uuden albumin, The Killersin. Tämän Vuoden sisällä kokoonpanossa ei ollut kovin isoja muutoksia vielä tapahtunut: ainoastaan kitaristi Dennis Stratton oli eronnut ja hänen tilalleen oli tullut Maidenissa nykyäänkin soittava Adrian Smith. Sen lisäksi vanhan, melko huonon tuottajan tilalle oli saatu uusi ja paljon parempi heppu nimeltä Martin Birch, joka pysyi bändin tuottajana vuoteen 2000 asti. Albumi ei ollut myöskään kokenut kovin suuria muutoksia ensimmäiseen verrattuna, kuten teki seuraava albumi, Number of the beast, joka muuttikin koko bändiä melko paljon.

Killersissähän kuulemme siis vielä yhden levyn verran Di'Annon laulua, ennen Dickinsoniin siirtymistä. Paul Di'Annoahan yleisesti sanotaan Dickinsonia heikommaksi laulajaksi ja tätä mieltä minäkin olen. Di'Annon ääni on silti erottuvainen ja mitä enemmän vanhaa Maidenia kuuntelee, sitä paremmalta ääni oikeastaan kuulostaa. Melkein kaikki biisit ovat Maidenissa aina olleen basisti-säveltä Steve Harriksen käsialaa ja tämän levyn suhteen on sama asia. Ainoastaan nimikkobiisissä on ollut Di'Anno mukana ja Twilight zonessa Murray. Killerssistä en itse saanut ensimmäisellä kuuntelukerralla oikein kunnon kuvaa, vaan se hahmottui vasta muutaman kerran jälkeen. Levyllä on sama asia kuin edellisellä: paremmat biisit ovat ihan hyviä, mutta huonommat jäävät vähille kuunteluille ja unohtuvat. Kappaleista oikeastaan neljä erottuu positiivisesti: muukiinmenevä perusbiisi Murders in the Mue rogue, omalaatuinen Genghis Ghan, rento ja silti jotenkin merkittävältä kuullostava Purgatory ja uskottoman tunnelmisella bassoriffillä ja Di'Annon "Oh yeah" kiljahduksilla alkava nimikkoraita, Killers. Sen sijaan taas melkoisen suosittu ja keikoilla usein esitetty Wratchild ei ole oikein ikinä iskenyt minuun. Näiden lisäksi albumilta löytyy muita biisejä, jotka ovat välillä ärsyttävän suoraviivaisia ja tylsän yksinkertaisia. Levyltä myös puuttu kunnon kitarariffit ja vaikka albumilla saadaankin hyvin omaa tunnelmaansa esiin, se ei toimi, sillä sitä ei saada kokonaisuudeksi pilaavien huonompien kappaleiden takia.

Albumi ei siis loppujen lopuksi vienyt bändin tuotoksia oikeen parempaan suuntaan, sillä se ei ole aivan yhtä hyvä kuin edellinen albumi, Iron Maiden, josta löytyy letkeämpää tunnelmaa ja mukavempia sooloja kuin Killersiltä. Myöskään tuleviin Maidenin albumeihin verrattuna levy ei ole kovin suuri ilmestys eikä muutenkaan nykyisellä Heavy Metal levyjen asteikolla niin kauhean korkealla. Ja vaikka silti yleisesti ottaen Maidenin ensimmäisitä albumeista ei pidetä läheskään yhtä paljoa kuin uudemmista, niille löytyy omat faninsa ja itsekkin voin sanoa pitäväni näistä enemmän kuin Blaze bayleyn aikana tehdyistä levyistä.

Killers on totta kai jokaisen Madenin hyvän ystävän ostoslistalle kuuluva levy ja myös monille vanhasta, autotallibändimaisesta heavy metallista pitäville ihmisille oikein hyvä ostos. Maidenin uusista albumeista huomaa, että se on menemässä kokoajan progressiivisempaan suuntaan, joten tuskin koskaan tullaan kuulemaan Killersin (siis kappaleen) alun bassoriffin tasoisia tunnelmallisia kohtia, jotka nostavat albumin nostalgia-arvoa. Joidenkin albumien kohdalla aika kultaa muistot, mutta Killers ei kuitenkaan omasta mielestäni ole sellainen. Vaikka albumi ei ole monien yhtyeen levyjen tapaan vähintään kiitettävän arvoinen, on se silti yli kasin teos.

Lyhyesti: Maidenin vanha, autotallibändimainen albumi ei ole lähelläkään bändin parhaimmistoa, mutta silti hintansa arvoinen vanha Heavy Metal tuotos.

78/100