Faktaa:Julkaistu: 14.5.2008
Genre: Heavy Metal
Kesto: 41.53
Levy-yhtiö: Dynamic Arts Records
Formaatti: CD
Kappaleet:
1. Tulesta pimmeyven - 03:47
2. Kuu paestaa, kuollu ajjaa - 04:47
3. Mustan virran silta - 03:48
4. Luita ja hampaeta - 03:00
5. Surmatun säkkeet - 4:25
6. Huaskalinnut - 04:31
7. Kuhtumattomat vieraat - 05:01
8. Kirkkomuan kansoo - 04:11
9. Räähähenki - 03:16
10. Kalamavesj' - 5:07
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Kun Verjnuarmu vuonna 2006 julkaisi ensimmäisen levynsä, Muanpiällisen helvetin, koettiin uusi jakso Suomen metallimusiikin historiassa. Periaatteessa bändihän oli vaan "normaali" raskaasti soittavaja death-metallista otteita saanut suomihevibändi, mutta bändi vain sattui olemaan Itä-Suomesta ja laulamaan savon murteella. Tämä muuttikin bändiä aika huomattavasti ja se erottui muiden suomalaisten genretovereidensa joukosta. Bändin jäsenillä oli myös oikeasti ihan hyvät peitenimet kuten "Puijon Perkele" ja "Savon Surma". Yhtye myös leikitteli lisää murteella ja pisti jäsentensä instrumenteiksi mm. "piähoelaus" (laulu), "murhakitara" (kitara), "sotarummut" (rummut) ja "kuolonkorina" (taustalaulu). Levy oli yksi parhaita suomeksi lauletun heavymetallin julkaisuja ja vaikka se ei päässyt suomen albumilistalla kovin korkealle, se on saanut arvostusta monilta raskaamman musiikin ystävältä (kuten minulta). Vain kaksi vuotta tämän ensimmäisen julkaisun jälkeen yhtye julkaisi uuden levyn nimeltään "Ruatokansas uamunkoetto". Nimi siis ainakin lupaa samaa savonmurre-metallia, mutta onko se sitä?
Levyn heti ensimmäisestä biisistä, Tulesta ja Piemmyvenistä, huomaa, että bändi on mennyt yhä raskaampaan suuntaan. Mitä pidemälle levy etenee, sitä selkeämmin huomaa, että levy ei ole läheskään yhtä melodinen kuin edellinen teos, ja tämä haittaa itseäni, sillä pidän melodisesta metallista ja tämä piirre paransi ensimmäistä levyä. Levyn riffit ovat myös aika yksinkertaisia, eivätkä läheskään yhtä kiinnostavia kuin Muanpiällisessä helvetissä. Levyn kappaleiden pituus on samaa kolmesta viiteen minsaan ja omaperäisesti erottuvia lyhyempiä tai pitepiä kappaleita ei löydy, vaikka niitä tämä levy kyllä tarvitsisi. Levyltä löytyy muutama oikein muikea biisi. Kaikista selvimmin savonmurteella menevä biisi Luita ja Hampaeta on sen verran menevä biisi, että se melkein vetää vertoja toisille Muanpiällisen helvetin biisiseistä. Mutta valitettavasti tuon lauseen muutti juuri tuo sana "melkein", ottaen huomioon, että kyseessä on vielä levyn paras biisi. Toiseksi paras veto, Kirkkomuan kansoo, on sekin varsin kelpo kapaple, mutta kun sitä vertaa edellisen levyn biiseihin alkaa mittimään, miten hyvä se loppujen lopuksi olikaan. Ja sitten kolmanneksi paras biisi...öhm...hmm? Oikeastaan tätä on enää vaikea sanoa, sillä valitettava ja surkuteltava totuus vaan satuu olemaan se, että levyn kaikki muut kahdeksan kappaletta ovat aika moista keskitason sälää, jotka eivät rehellisesti sanoen jaksa kiinnostaa muutamaa kuuntelua enempää. Yhdentekevältä massamössömetalilta tuntuvat muut biisit ovatkin suurta pettymystä. Muanpiälliseltä helvetiltä löytyi vain pari muista heikompana erottuvaa biisiä, kun taas suurin osa "raatokansan aamunkoiton" biiseistä ovat näitäkin tylsempää jaa alhaisempaa perusriffi-metallia. Edes bändin valttikortti, savonmurteeksi laulaminen ei jaksa kiinnostaa tällä levyllä, vaan se vaikuttaa aivan yhtä paljon levyn sisältöön, kuin yksi rauduskoivun lehti koko maailmankaikkeuteen.
Miksi, oi miksi Verjnuarmu on mennyt mokaamaan hyvän alkunsa? Eikö parempi olisi, jos ensimmäinen levy olisi keskivertoa ja siitä parannettaisiin, kuin tehdään kuten leffasarjoissa, joissa yleensä jatko-osat ovat alkuperäistä teosta huonompia? Onneksi "Verinaarmu" voi tästä vielä nousta, kunhan ei tee toista Ruatokansan uamenkoeton tasoista teosta. Mutta oma erheeni arvosteluissa on se, että kerron liikaa arvotseltavan negatiivisista puolista ja annan sitten korkeamman arvosanan kuin arvostelusta ymmärtää. Samoin olisi saattanut käydä tämän levyn kanssa, joten puhun vielä levyn positiivisista puolista, vaikka negatiivisia onki enemmän. Vaikka suurinosa riffeistä onkin peruspurkkimössöä, niitä löytyy melko hyviäkin, vaikkain suurinosa niistä ei löydykkään biisien alkupuolelta. Varsin mitättömien soolojen seasta löytyy myös ihan onnistuneita riffejä, joissa jossakin yhdistyy basso- sekä sähkökitara oikein mielyttävällä tavalla. Eikä laulajaa ole syytä syyttää levyn epäonnistumisesta. Puijon Perkele nimittäin yrittää pelastaa levyä ihan menevällä (vaikkakin kitaroihin ynnä muihin sekoittuvalla) savonmurre-laululla. Harmi vain, että tämän laulajan panoksesta ei ole tarpeaksi apua, sillä levy vaan sattuu olemaan aika yksitoikkoisen huonosti sävelletty ja sanoitettu. Oikeastaan ainoa sanoitus, jota jaksaa kuunnella löytyy jo aiemminmainitusta biisistä, Luita ja hampaeta.
Levy ei oikeastaan ole nykyisen hintansa väärti. 15 eurolla saat jopa kaksi kappaletta parempiakin levyjä, ja ehkä vielä samasta genrestä. Tämä levy jää siis selvästi muiden suosiossa olevien suomeksi laulavien heavy- ja trashmetal bändein jalkoihin. Esimerkiksi kaikkientietämät ja yleisestisuositut Kotiteollisuus, Mokoma ja Stam1na, vievät monilla levyillään Ruatokansan uamunkoeton. Verjnuarmu on vaan jotenkin menettänyt otteensa ja hukannut monia hyviä puolia bändissään. Niin se vaan sattuu olemaan, että Verjnuarmun Ruatokansan uamunkoitto on ainakin minulle yksi tämän vuoden heikoimmista julkaisuista. Suosittelen ostamaan tämän sitten kun se on joskus parin vuoden kuluttua alennuksessa.
Lyhyesti: Heavy metal bändi Verjnuarmu on onnistunut jotenkin hukkamaan otteensa tämän levyn kanssa ja alunperin huvittavan hyvä savonmurteen laulu on jäänyt jotenkin taustalle suht tylsien kitarariffien jyrätessä.
Levyn heti ensimmäisestä biisistä, Tulesta ja Piemmyvenistä, huomaa, että bändi on mennyt yhä raskaampaan suuntaan. Mitä pidemälle levy etenee, sitä selkeämmin huomaa, että levy ei ole läheskään yhtä melodinen kuin edellinen teos, ja tämä haittaa itseäni, sillä pidän melodisesta metallista ja tämä piirre paransi ensimmäistä levyä. Levyn riffit ovat myös aika yksinkertaisia, eivätkä läheskään yhtä kiinnostavia kuin Muanpiällisessä helvetissä. Levyn kappaleiden pituus on samaa kolmesta viiteen minsaan ja omaperäisesti erottuvia lyhyempiä tai pitepiä kappaleita ei löydy, vaikka niitä tämä levy kyllä tarvitsisi. Levyltä löytyy muutama oikein muikea biisi. Kaikista selvimmin savonmurteella menevä biisi Luita ja Hampaeta on sen verran menevä biisi, että se melkein vetää vertoja toisille Muanpiällisen helvetin biisiseistä. Mutta valitettavasti tuon lauseen muutti juuri tuo sana "melkein", ottaen huomioon, että kyseessä on vielä levyn paras biisi. Toiseksi paras veto, Kirkkomuan kansoo, on sekin varsin kelpo kapaple, mutta kun sitä vertaa edellisen levyn biiseihin alkaa mittimään, miten hyvä se loppujen lopuksi olikaan. Ja sitten kolmanneksi paras biisi...öhm...hmm? Oikeastaan tätä on enää vaikea sanoa, sillä valitettava ja surkuteltava totuus vaan satuu olemaan se, että levyn kaikki muut kahdeksan kappaletta ovat aika moista keskitason sälää, jotka eivät rehellisesti sanoen jaksa kiinnostaa muutamaa kuuntelua enempää. Yhdentekevältä massamössömetalilta tuntuvat muut biisit ovatkin suurta pettymystä. Muanpiälliseltä helvetiltä löytyi vain pari muista heikompana erottuvaa biisiä, kun taas suurin osa "raatokansan aamunkoiton" biiseistä ovat näitäkin tylsempää jaa alhaisempaa perusriffi-metallia. Edes bändin valttikortti, savonmurteeksi laulaminen ei jaksa kiinnostaa tällä levyllä, vaan se vaikuttaa aivan yhtä paljon levyn sisältöön, kuin yksi rauduskoivun lehti koko maailmankaikkeuteen.
Miksi, oi miksi Verjnuarmu on mennyt mokaamaan hyvän alkunsa? Eikö parempi olisi, jos ensimmäinen levy olisi keskivertoa ja siitä parannettaisiin, kuin tehdään kuten leffasarjoissa, joissa yleensä jatko-osat ovat alkuperäistä teosta huonompia? Onneksi "Verinaarmu" voi tästä vielä nousta, kunhan ei tee toista Ruatokansan uamenkoeton tasoista teosta. Mutta oma erheeni arvosteluissa on se, että kerron liikaa arvotseltavan negatiivisista puolista ja annan sitten korkeamman arvosanan kuin arvostelusta ymmärtää. Samoin olisi saattanut käydä tämän levyn kanssa, joten puhun vielä levyn positiivisista puolista, vaikka negatiivisia onki enemmän. Vaikka suurinosa riffeistä onkin peruspurkkimössöä, niitä löytyy melko hyviäkin, vaikkain suurinosa niistä ei löydykkään biisien alkupuolelta. Varsin mitättömien soolojen seasta löytyy myös ihan onnistuneita riffejä, joissa jossakin yhdistyy basso- sekä sähkökitara oikein mielyttävällä tavalla. Eikä laulajaa ole syytä syyttää levyn epäonnistumisesta. Puijon Perkele nimittäin yrittää pelastaa levyä ihan menevällä (vaikkakin kitaroihin ynnä muihin sekoittuvalla) savonmurre-laululla. Harmi vain, että tämän laulajan panoksesta ei ole tarpeaksi apua, sillä levy vaan sattuu olemaan aika yksitoikkoisen huonosti sävelletty ja sanoitettu. Oikeastaan ainoa sanoitus, jota jaksaa kuunnella löytyy jo aiemminmainitusta biisistä, Luita ja hampaeta.
Levy ei oikeastaan ole nykyisen hintansa väärti. 15 eurolla saat jopa kaksi kappaletta parempiakin levyjä, ja ehkä vielä samasta genrestä. Tämä levy jää siis selvästi muiden suosiossa olevien suomeksi laulavien heavy- ja trashmetal bändein jalkoihin. Esimerkiksi kaikkientietämät ja yleisestisuositut Kotiteollisuus, Mokoma ja Stam1na, vievät monilla levyillään Ruatokansan uamunkoeton. Verjnuarmu on vaan jotenkin menettänyt otteensa ja hukannut monia hyviä puolia bändissään. Niin se vaan sattuu olemaan, että Verjnuarmun Ruatokansan uamunkoitto on ainakin minulle yksi tämän vuoden heikoimmista julkaisuista. Suosittelen ostamaan tämän sitten kun se on joskus parin vuoden kuluttua alennuksessa.
Lyhyesti: Heavy metal bändi Verjnuarmu on onnistunut jotenkin hukkamaan otteensa tämän levyn kanssa ja alunperin huvittavan hyvä savonmurteen laulu on jäänyt jotenkin taustalle suht tylsien kitarariffien jyrätessä.
68/100
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti