maanantai 11. elokuuta 2008

Ninja Gaiden II


Ninja Gaiden II

Kehittäjä: Team Ninja
Julkaisia: Microsoft Game studios
Genre: action-adventure
Pelimuoto: yksinpeli
Ikäraja: 18+
Alusta: Xbox 360
-------------------------------------------------------------------------------------------------

Ninja Gaiden tuli tunnetuksi pelisarjaksi jo Nesille yksinkertaisena, mutta vaikeana, 2D-hyppelynä jossa oli paljon ärsyttäviä vihollisia. Vuosituhannen vaihtuessa Team Ninja sai idean tehdä näistä klassikoista kolmiulotteisen version, jossa olisi upeammat grafiikat kuin yhdessäkään toisessa miekallamätkimis-seikkailu -pelissä. Näihin alkoihin valmistui sopivasti myös muita vihollisiaan tehokkaampi Xbox, joka oli kuin tehty Ninja Gaidenia varten. Pelistä tulikin yksi sen ajan laajimpia ja graaffisesti parhaimpia pelejä. Monet kriitikot eivät silti pitäneet tästä mestariteoksesta sen hampaitakiristävän vaikeusasteen takia.

Pelistä tuli silti suhteellisen suosittu ja pian ilmestyi
Ninja Gaiden Black, joka oli sama tuttu peli, johon oli vaan lisätty lisämateriaalia ja monille uudemmille pelaajille tärkeä Easy mode.Ikäraja oli myös muuttunut K-16:sta K-18:aan. Playstation 3:n ilmestyttyä Team Ninja päätti tehdä vielä yhden version Xboxin alkuperäisestä Ninja Gaidenista tälle huippugraaffiselle konsolille. Ninja Gaiden Sigma olikin edellisiä ninjamäiskeitä vieläkin laajempi ja sen grafiikat olivat suorastaan ennennäkemättömät. Se oli silti niin hardcore-peli, että se jäi unhoon monilta ostan-Ps3:n-vain-GTAIV:n-takia-henkilöiltä. Näiden osien jälkeen sarjan fanit ihmettelivät, että missä se kakkososa oikein viipyy. Suurin ilouutinen sarjan hc-faneille oli se, että kesän 2008 alussa ilmestyvä Ninja Gaiden II julkaistaan yksinoikeudella Xbox 360:lle ja sarjaan Sigman kautta ihastuneet jäävät nuolemaan näppejään. Ja niin, kesäkuun neljäs vuonna 2008 julkaistiin vihdoin ja viimein kakkososa tälle pelisarjalle.

Ketäs tällä kertaa Lohikäärmeninja teurastaa?

Juoni ei ehkä ole Ninja Gaiden II:n vahvin puoli, mutta ei se ole ärsyttävän typeräkään. Lohikäärmeninjojen kanssa alunperin ihan kohtuuhyvissä väleissä ollut Black Spider clan, onkin muuttunut pahaksi. Mustahämppisten klaanin johtaja, perus pahisninjan näköinen Genshin ja hänen salaperäinen älykköpartnerinsa Elisabeth yrittävät varastaa lohikäärmeninjojen klaanin pyhää patsasta saadakseen fiendit, eli mitkälie pirut tai mutanttiörkit takaisin maanpäälle. Kaiken kukkuraksi he aikovat saada pääpirujen kanssa herätettyä suurpirun henkiin. Tätä päähenkilömme, vanha kunnon lohikäärmeninjapinjojen huippuluokkaan kuuluva Ryu, yrittää kaikin tavoin estää. Peli alkaa Tokiossa, jossa Ryu jostain syystä on, ja jonne Genshin sekä Elisabeth saapuvat ja samalla Ryu saa tietää, että he ovat hyökkäämässä hänen kotikyläänsä ja varastamassa tämän patsaan. Tokiossa on myös jonkinsortin naissoturi, Sonja, helikoptereineen, joka auttaa ja seuraa Ryuta, tämän kielloista huolimatta minne vaan pelissä. Pelin myötä alkaakin kyllästyä siihen, että vaikka Ryu kuinka monta kertaa sanoo ”Stay there and don't move” tai ”Don't follow me”, ilmestyy tämä naikkonen kuitenkin perääsi. Ykköskentän lopussa pääset kirotusta Tokiosta pois ja seuraava kenttä alkaakin siitä, miten pahisklaanin soturit ovat jo valloittaneet kotikyläsi ja isäsi taistelee viimeisenä soturina Genshiniä vastaan palavassa talossa, estääkseen näiden pahiksien suunnitelmia. Ei kieltämättä kuullosta kovin älykkäältä, mutta pitäisikö sen sitten? Eikö tällaisissa peleissä ole lähinnä ideana tappaa mahdollisimman monta itseäsi heikompaa pahista, tuskastua jättimäisillä ja vaikeilla pomovihollisilla ja tahkottuasi peliä tarpeeksi huomaatkin sen lopulta menneen läpi? Riippuu ihan ihmisestä keneltä tämä kysytään. Itse ainakin tarvitsen tunnelmaan kunnon juonen, mutta sen puuttuminen ei kuitenkaan pilaa koko peliä.

Ninja hyppii, hakkaa, teurastaa ja tappaa.

Ninja Gaidenissa ollaan oikea tosininja. Juostaan ja kiivetään jokaikistä tarpeeksi suoraa seinää pitkin. Vihollisia tulee omissa erissään ja ne hakataan sitten joko yksi kerrallaan tai komeasti monta kärpästä yhdellä iskulla. Pelin ensimmäiset kentät ovat täynnä vain hieman toisistaan eroavia pahisninjoja, joiden mättäminen on vielä suhteellisen yksinkertaista. Ensimmäisten kenttien jälkeen alkaa tulla erilaisia, omaan teemaansa sopivia mutanttiörkkimikäliepiruja, joita tosiaan on monia erilaisia: karhusikoja, liiloja ölliäisiä, vesiliskoja, lohikäärmeitä, lentoliskoja, pirulepakkoja, skorpioneja, luurankohämähäkkejä, matoja, kentaureja, robotteja, mutanttirobotteja, moottorisahalla sekä pommeilla varustettuja zombirobotteja ja vaikka mitä vielä. Ninjojakin alkaa uudestaan ilmestyä, sekä kerta- että sarjatulitoiminolla varustettuja sinkomiehiä. Kuullostaako laajalta, muttei kivalta? Sitä se on. Aseita pelistä löytyy ihan tarpeeksi, mutta niistä noin neljää jaksaa käyttää, vaikka toiset aseet ovatkin parempia toisia vihollisia vastaan. Kakkosaseita (jousipyssy, shurikenit ym.) taasen kaikkia tulee käytettyä, vaikkakin toisia vähemmän kuin toisia. Pelissä on muista Ninja Gaideneista tuttuun tapaan neljä eri ninpoa, eli ”ninjaloitsua”. Ninpot ovat käytännöllisiä pomoja tai suurta vihollismassaa vastaan ja ne ovatkin hyvä lisäys muuten pelkkään miekalla mätkimiseen. Ninpoja voit alunperin käyttää kolme, kunnes saat taas jostain lisää, mutta myöhemmin niiden käyttömäärä lisääntyy. Tappaessasi vihollisen, tästä jää jäljelle eräänlainen sielu, essence, joita on kolmea erilaista: keltainen josta saat rahaa, sininen josta saa energiaa ja punainen, josta saat yhden ninponkäyttökerran lisää. Kauppana toimii edellisestä Ninja Gaidenista tutun Murmasan patsas, josta saat ostettua erilaisia energian ym. palauttajia tai kehitettyä aseita. Jokaista asetta voi Muramasan sepällä kehittää kolmanteen asteeseen, jonka lisäksi voi saada aseet edellisestä Ninja Gaidenista tuttuun tapaan neljänelle asteelle jollain erikoistavalla. Aseita kehittäessä niistä tulee voimakkaampia ja opit uusia iskuja sekä komboja. Tallennusjärjestelmä on parantunut edellisestä pelistä parempaan suuntaan. Kentän varsilta löytyy lohikäärmepatsaita, jotka ensimmäisellä käyttökerralla parantavat energiasi täyteen, ja joilla voi joka kerta tallettaa pelin johonkin kahdestakymmenestä ”tallennuslokerosta”. Lisäksi aina pelatessasi kentän läpi pystyt tallentamaan pelin, tällöin jos kuolet seuraavan kentän alussa, sinun ei tarvitse tuskastua edelliskentän lopussa olevaa pomoa vastaan uudestaan. Peli eroaa muista saman lajityypin peleistä peliaikansa takia: jo helpoimmallakin vaikeusasteella saataa mennä 15 tuntia pelin läpi pääsemiseen. Pelissä riittää myös etsittävää: kaikki aseet, Ninpot sun muut eivät ole aina jalkojen edessä, vaan pitää edes hieman vaivaa nähdä saadakseen ne. Toki aseet voi myös ostaa kaupasta, jos niitä ei löydä, mutta se maksaa. Pelissä on myös 30 ympäri eri kenttiä piilotettua Crystal skullia, mutta niiden kaikkien saaminen ei ole yhtä vaivan arvoista kuin edellisessä NG:ssä. Kaikista paras uudistus kuitenkin on ne neljä vaikeusastetta, joiden ansiosta ei tarvitse olla eliittipelaaja päästäksesi peliin heti mukaan. Pelissä voit myös tallentaa omaa peliäsi nauhalle, jolloin voit jakaa hienoimmat ninjatemput ja glitchit Xbox360:n filesharen avulla. Pelatessasi pelin läpi tulee myös mukava yllätys: New Game+, jolloin voit aloittaa pelin alusta, mutta kaikki vanhan pelin esineet ym. ovat säilyneet sinulla. Peli kuullostaa kiinnostavalta, laajalta ja pitkäikäiseltä, eikö vain?

Mikä sitten tekee pelistä edellisosaa huonomman?

Niin, mikä sitten mättää pelissä? Ensimmäiseksi, edellisen Ninja Gaidenin parhaita puolia oli sen vapaus. Kentän olivat laajoja sekä vapaita ja niissä suunnistettiin jostain löytäneesi kartan avulla. Mutta ehei, Ninja Gaiden II ei saa olla tällainen, vaan Ninja Gaiden II:n täytyy olla täydellinen putkijuoksu. On mahdotonta olla löytämättä oikeaa reittiä, sillä melkeen mitään muita reittejä ei juurikaan ole. Ehkä joissain tilanteissa on kaksi tai kolme tietä, mutta kahdessa muussa on umpikuja josta löytää ehkä yhden esineen. Miksi ihmeessä piti yksi Ninja Gaidenin parhaista puolista pilata? Siksikö että peli olisi muka helposti lähestyttävämpi? Camoon Team Ninja, Halotkin ovat vähemmän putkijuoksua! Toinen paha vika, joka johtuu osittain myös äskeisestä viasta, on se että peli alkaa toistaa itseään. Vihollisia tulee tietyissä joukoissa ja kun olet tappanut nämä, menet seuraavaan huoneeseen ja sieltä tulee lisää vihollisia! Jossain vaiheessa varmaan osa pelaajista (kuten minä) kyllästyy tähän ja juoksee läpi pahimmat vihollisspämmäys kohdat. Menetät rahaa ja saat kentän lopussa vähemmän pisteitä. Kiinnostaako tämä lopulta yhtään? Tekoäly on kanssa mennyt omituiseen suuntaan. Edellisen yleensä ihnimilliset viholliset eivät olekkaan enää niin ihnimilliä. Siinä ajassa missä sinä tähtäisit jousipyssyllä kauempana olevaa vihollista, nämä ovat helposti ampuneet sinua jouskareillaan tai vaikka hyperärsyttävillään automaattisingoilla. Onneksi pelissä on sentään muutama kiva jousipyssyllä ammuskelu -kohtaus. Ja taas edellinen Ninja Gaiden vie pidemmän korren! Siinä vihollisten voittaminen perustui kombojen käyttöön ja onnistumiseen. Joskus jos vaikka katsoit toisaalle aivastaessasi, olit jo saanut turpiin näiden kolmen sekunnin aikana. Oikeat kombot ja puollustukset oikeassa kohdassa ja oikeaa vihollista vastaan olivat elämän ja kuoleman kysymys, mutta kaikki tämä oli kenties unohdettu NG II:n kohdalla. Kombosi keskeytetään monesti ja sinulle annetaan sitten turpaan ja suurinosa vihollisista rikkoo helposti suojauksesi. Jos pääset tilaisuuten käyttää komboa viholliseen, pelkkä Y:n (voimakas isku) rämppääminen korvaa vaikeempien kombojen muistelemisen. Sitä paitsi pelissä on isku nimeltä Flying swallow (eteenpäin syösyminen ilmassa), jota spämmimällä pärjää oikeasti välillä ihan törkeän hyvin. Peli siis ei yksinkertaisesti vaadi yhtä paljon skilliä, kuin edelliset osat. Ja vielä yksi huono puoli, yliteennäinen vaikeusaste. Koko pelin vaikeutuminen perustuu siihen, että viholliset muuttuvat kestävemmäksi ja voimakkaammaksi ja niitä tulee enemmän yhdellä kertaa.

Älä huoli, on se silti hyvä actionpeli!

Äsken tuli ehkä hieman jyrkkää negatiivista palautetta, mutta jokainen sana on totta. Mutta jos kaikki nuo huonot puolet otetaan pois ja ajattellaan kaikki hyviä, on kyseessä silti hyvä peli. Ajattele, tämän sortin actionpeli ja 15 tunnin peliaika jonka jaksaa kyllä pelata loppuun asti. Jos tämä ei helpottanut kaiken negatiivisen jälkeen voin vielä sanoa, että pomotaistelut eivät ole hassumpia. Vaikka jotkut ovatkin ylihelppoja ja toiset hampaita kiristyttävän frustaroivia, muistelee kyllä jälkeenpäin, että ihan kivojahan ne olivatkin. Suurinosa taisteluista on miekoilla etc. lähiaseilla huitomista ja puollustamista, mutta muutama toisenlainenkin pomovihollinen löytyy pelistä. Pomotappelut myös eroavat normaaleista vihollisista siinä, että yleensä paljonspämmitty Flying swallow ei aina toimi, taistelut voivat olla pitkäkestoisia ja niissä ei yleensä pärjää pelkällä rämppäämisellä, vaan puolustaminen ja väistely on oma osansa (tosin päinvastaisia löytyy valitettavasti). Peli on kuitenkin suositeltava jokaiselle Xbox360:n omistavalle actionpelien ystävälle, vaikka pelkäisikin, että se on liian vaikea.

+Hyvää:
+Pitkäksi aikaa pelattavaa
+Sopivan Hardcore vanhemmille, mutta ei liian vaikea uusille
+Riittävästi pelattavaa vielä senkin jälkeen kun olet ensimmäisen kerran sen 15 tunnin peliajan hakannut
+Jotkut pomotaistelut
+Se fiilis olla ninja ja silpota vihollisia

-Huonoa
-Miksi peli on muuttunut putkijuoksuksi?
-Toistaa hieman itseään
-Vähemmän skilliä vaativa kuin edeltäjänsä
-Kuka jaksaa crystal skulleja kerätä?

-Teennäinen vaikeutuminen

Lyhyesti:
Pitkäikäinen actionpeli, joka ei ole liiaan vaikea, muttei helppokaan. Silti pienoinen pettymys vanhojen 3D-Ninja Gaidenien faneille.

85/100

Ei kommentteja:

Käyntilaskuri