Eluveitie - Slania

Julkaistu: 15.2.2008
Genre: Folk metal
Pituus: 48.42
Julkaisija: Nuclear Blast
Formaatti: CD





Kappaleet:
1. Samon – 1:49
2. Primordial Breath – 4:19
3. Inis Mona – 4:09
4. Gray Sublime Archon – 4:21
5. Anagantios – 3:25
6. Bloodstained Ground – 3:20
7. The Somber Lay – 4:00
8. Slanias Song – 5:40
9. Giamonios – 1:23
10. Tarvos – 4:39
11. Calling the Rain – 5:06
12. Elembivos – 6:31
13. Samon (Acoustic Version) – (1:27)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Onhan se niin, että toiset musiikkigenret voivat kehittyä entistä paremmiksi kun niitä yhdistettään raskaampaan musiikkiin. Hyvä esimerkki tästä on perinnemusiikki. Vaikka folk saavuttikin 80- ja 90-luvuilla kohtalaisesti suosiota, se ei päässyt niin suureen suosioon loppujen lopuksi. Vaikka folk-musiikki onkin yleisesti perinnemusiikkia, suosioon päässeiden genrenedustajien äänimaailma on kaukana scandinaavisesta perinnemusiikista. Pohjoismaiden perinnemusiikki alkoi heräillä uudestaan yhdeksänkymmentäluvun puolivälin jälkeen, kun ensimmäiset yhtyeet alkoivat yhdistellä folk-musiikkia metalliin. Näin siis syntyi folk metal, joka pääsi nopeasti suosioon. Tietenkin tätä genreä soittavia bändejä esiintyi muuallakin kuin Pohjoismaissa ja varsinkin Saksa ja Irlanti omaksuivat nopeasti folk metallin. Keski-Euroopassakin on yllättävän monia folk metal -bändejä, joista suurinosa on vaan monille tuntemattomia underground-folk metal yhtyeitä. Sveitsin tunnentuin Folk metal -artisti tuli pian selville, sillä yhtye nimeltä Eluveitie tuli tunnetuksi hyvin muuanmuassa Pohjoismaissa. Ensimmäinen teos, EP nimeltä Vên oli jo loistavaa tavaraa. Vuonna 2006 ilmestynyt bändin esikoisalbumi Spirit jatkoi Vênin rataa, mutta kehittyi musikaalisesti selvästi. Vaikka folk-metallissa onkin perinteistä, että käytetään paljon vanhoja soittimia, tuskin kovin moni muu genrenedustaja käyttää niitä yhtä paljon kuin Eluveitie. Bändin kappaleissa esintyy muunmuuassa säkkipilli, erilaiset huilut ja piiput, gaita, mandoliini, bodhran, viulu sekä kampiliira. Pillien ja huilujen moninaisen käytön takia Eluveitie myös selvästi erottuu muista. Tänä vuonna ilmestyi Eluveitien toinen albumi. Toivottavasti se lupaa yhtä hyvää. Saa nähdä.

Odutukset ovat siis korkealla, sillä Spirit oli todella hyvä levy. Jotenkin jo nimi ja kansi saavat minut uskomaan, että edellisten teosten fiilis on säilynyt Slanialla. Albumi ei lopultakaan petä luottamustani. Huilujen, pillejen sekä perinnesoittimien täyttämä musiikki on erittäin onnistunutta Slaniallakin. Onnistunutta teosta olen siis tässä arvostelemassa. Levyn aloittaa lyhyt, rauhallinen kappale Samon. Tässä selviääkin jo levyn teema. Spiritin tavoin pääaiheena on teitenkin helvetialaisten elämästä ja tapahtumista ketominen, mutta Slania idea perustuu neljään helvetilaisten vuodenaikaan. Samon on siis ensimmäinen helvetialaisten vuodenaika. Toinen kappale, Promordial breath on sitä aikaisemmasta tuttua Eluveitietä ja lupaa siis hyvää. Hyymykin kohoaa huulille kun pääsee taas sisälle helvetilaiasten elämään. Jo seuraavana tulee huippukappale, Inis Mona. Iloisella huilu- sekä kitarariffitelyllä alkava biisi kertoo Inis Mona nimisestä saaretsa. Iloinen kertosäkeessä toistuva riffi on todella mukava ja vetää hymyn entistä isommaksi huulille. Laulaja Chrigel Glanzmann hoitaa myös lauluosuutebsa taitavasti. Monien folkmetal bändien tapaan on siis Eluveitienkin suurinosa laulusta muriana tai "örinää". Inis Monan rataa jatkaa toinen todella hyvä kappale, Gray Sublime Archon, jonka nopeatempoiset sävelet ottavat mukaansa. On toisen vuodenajan aika. Normaalin kolmiminuuttinen Anagantios on tähän asti levyn tylsin ja yksitoikkoisin biisi, eikä paljoa hetkauta. Bloodstained Groundkaan ei ole levyn aloituksen tasoista kamaa, mutta muikea biisi silti. The Somber Lay nostaa levyn tason taas hyväksi ihanan hipsakoineen huilu- ja pillisointuineen. Tässä vaiheessa onkin jo paljon ihmetyttänyt se, että melkein kaikki laulu tähän asti on ollut englantia. Spiritillä ja Vênillä esiintynyttä gallin kieltä ei ole paljoakaan ollut ja sitä kyllä kaipaankin. Levyn nimikkokappaleella, Slanialla (suom. tyttölapsi) esiintyy ensikerran levyllä huomattava määrä gallia ja osasta laulusta vastaa yhtyeen naislaulaja, Meri Tadic. Hidastempoinen Slania on hyvä biisi. On kolmannen vuodenajan aika. Välikappaleena toimiva Giamonios rauhoittaa hetkeksi levyn. Seuraavana tuleva tarvos on suhteellisen keskinkertainen ja ohitsemenevä biisi, mutta yhdennetoista kappaleen, Calling the rainin perinnesoittimilla leikiskely ja kitaran mukavat soundit nostavat taas tasoa. Viimeinen vuodenaika tulee ja levyn pisin biisi, kuusi ja puoliminuuttinen Elembivos alkaa. Biisi kuuluu levyn keskikertaisemmalle puolelle, mutta on silti ihan hyvä. Bonuskappaleena tulee vielä Samonin akustinen versio, joka ei paljoa eroa alkuperäisversiosta.

Levystä jää aluksi todella hyvä maku suuhun ja se siellä pysyykin hieman aikaa, kunnes huonommat asiat alkavat tulla mieleen. Gallin kielen vähyys järkyttää. Itse pidin paljon edellisissä teoksista, joissa kuultiin tätä salaperäistä kieltä paljon. Onneksi Eluveitie taitaa englanninkin todella hyvin, että siitä ei voi valittaa. Toisia soittimia myös esiintyy hieman vähemmän Slanialla. Kampiliiraa en oikeastaan kauheasti edes huomioinut, viulun soitto oli välillä aika vaisua ja Mandoliininkin esiintyi vaan pari kertaa. Huilut ja pillit olivat taas vaan entistä vahvemmassa asemassa. Vaikka levyn parhaimmat teokset, kuten Inis Mona ja Gray Sublime Archon olivatkin levyn alussa, ei albumi missään vaiheessa varsinaisesti otettaan menettänyt, sillä keskinkertaisempia biisejä oli korkeintaan kaksi peräkkäin kun taas tuli todella hyvä biisi. Laulujen sanoitukset ovat tutkittuna varsin kiintoisaa kamaa ja vuodenajat ovat ihan kiva tieto. Naislaulua olisi saanut esiintyä ehkä hieman enemmän, sillä Slania-kappaleessa tämä toimi hyvin. Glanzmaan tai välillä vokaaleja hoitava Simeon Koch olisivat saaneet myös kokeilla puhdasta laulua, ainakin hetken ajan, jolloin olisi saanut nähdä miten tämä sopii. Iloiset melodiat on yksi levyn parhaita asioita, mutta yhtä kunnon megapirteää juomalaulua olisin kaivannut levyn täytteeksi. Slaniaa on kyllä hiottu hyvin. Soittimien melodiat sopivat toisiinsa kuin voi leivälle ja pillien sekä huilujen korkeat äänet eivät kertaakaan satuttaneet korvia. Hieman pakanamaista tunnelmaa olisi myös voitu johonkin vuodenaikakappaleeseen lisätä, mutta ilman sitä pärjätäänkin. Kokonaisuutena hyvä levy.

Jos olet huilujen säestämän folk metallin ystävä, suosittelen heti ostamaan levyn. Mikäli taas syntikoilla tehostettu perus folkki on enemmän alagenresi, harkitse kaksi kertaa. Kuitenkin olen melkoisen varma, että jokainen vähänkin folk metal -genrestä kiinnostunut henkilö tykkää tästä albumista sen verran, että kehtaa sen ostaa. Vaikka Slanialla ei ehkä ole eeppisimpiä introja ja nopeimpia folk taistelulauluja, se hoitaa osansa sen verran hyvin, että pitää kättä nostaa. Sveitsiläiset eivät ole vain vuorilla vaeltelevaa junttiporukkaa vaan he osaavat myös pistää raskaaksi musiikkinsa. Vaikka Slanialta löytyy muutama vika, joka ei välttämättä kaikkien mielestä tee siitä Spiritin tasoista, on se itsestäni silti bändin edellistä tasoa.

Lyhyesti: Folk metallin ei tarvitse aina olla eeppisten ja sotaisien introjen täyttämää riemua, vaan sen voi tehdä myös loistavasti monien perinnesoittiemien ja toisiaanmukailevien huilumelodien avulla.

87/100