Winter Gold

Alusta: Super Nintendo Entertaiment System
Genre: Urheilupeli
Kehittäjä: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Julkaistu: 1996
Pelimuoto: 1-2 pelaajaa
Ikäraja: 3+

----------------------------------------------------------------------------------------------------
Urheilupelit. Niitä tuppaa kokoajan markkinoille nopeammin kuin tahdissa ehtii pysyä, ja eivät kaikki menesty liiankaan hyvin. Niiden valmistaminen on kuitenkin todella helppoa ja halpaa. Suosituimpia urheilupelejä ovat yhteen lajiin keskittyvät pelit, joita pukkaa joka vuosi ainakin kolme, tietenkin eri tekijöiltä, ja niillä on omat kannatajansa. Myös esimerkiksi Olympialaisten kunniaksi tulee urheilupelejä, joissa on monia eri urheilulajeja. Nämä eivät myy niin hyvin, mutta tekevät silti voittoa. Kuitenkin suurinosa näistäkin on juuri kesäurheilupelejä, eikä talviurheilupelejä. Talviolmypialaispelit eivät nääs ole melkein koskaan menestyneet. Kovin moni meistä enemmän hard core -pelejen, eikä casualroskan, ystävistä ei välttämättä osaa mainita edes kolmea monen lajin talviurheilupeliä. Itsellänikään ei ole harmainta aavistustra, kuinka monta tällaista halvalla tehtyä roskaurheilupeliä tulee vuodessa, mutta veikkasin että ainakin puoli tusinaa, joista tasan nolla jää ihmisten muistoihin. Harpatkaamme kuitenkin 12 vuotta taaksepäin vuoteen 1996. Tuolloin kukoisti Super Nintendo Entertaiment Sytem -konsoli, jolle kehitettiin pari talviurheilupeliä. Näistä viimeisin, Winter Gold, on myös varmaan kaikista tuntemattomin ja täysin unhoon jäänyt peli. Eihän koko pelistä löydy perkule soikoon edes wikipedia-artikkelia! No kysymyksenä kuitenkin on, pärjääkö 16-bittinen nostalgia talviolympialaispelejen lajityypissä? Kuinka hyvä voi olla 12 vuotta sitten tehty urheilupeli?

Nopeaa, hidasta vai mitä ihmettä?
Tämä on piiloitettu viesti joka hyökkää alitajuusi: I want you for U.S. -army!
Peli menee konsolin sisään ja alkuvideo alkaa. Ruudussa vilisee nopeasti kirjaimia, joista muodustuu sanoja ja palikkamaisia hahmoja urheilee yksivärisinä, Kaiken lisäksi taustalla soi alkeellinen teknojumputus. Alkustarttivideo on ihmeen nopea ja se välähtää ohi silmien rauhoittuen vain hetkeksi välillä. Tämä hämmästyttää ja saa pään sekaisin. Mutta tämä on kai vain Nintendon tapa luoda urheilullisen tunteen, että pelaaminen tuntuisi vauhdikkaammalta. Kun alkuvalikko tulee ruutuun, aiheutuu pikainen "Mitä helvettiä" -ilmiö. Alkuvalikon taustalla on pahasti kulmikas omituisesti tanssiva nainen. Tanssi on omituista ja saakutin hermostuttavaa. Kun sitä katso pitempään se tuntuu vieläkin oudommalta. Taustalla soi vielä transsiinpistääv musiikki. Tälle en ole ikinä keksinyt mitään, siis yhtään mitään selitystä, että miksi helvetissä talviurheilu pelissä pitää olla tällainen. Yrittääkö Nintendo kenties lähettää alitajuisia viestejä? Valikossa on neljä vaihtoehtoa: practice, compete, cirkuit ja options. Practice on yksinkertaisesti sitä, mitä se tarkoittaakin, eli harjoittelua. Tässä pelimuodossa voit sii harjoitella pelin sisältämiä urheilulajeja. On myös hyvä, että Practicessa ei tuloksesi säily henkilökohtaisiin ennätyksiin ja maailmanennätyksiin. Competessa voit kisailla kavereidesi kanssa omilla urheilijoillasi, ja tässä säilyy ennätykset. Cirkuit taasen on oikeat Olympailaiskisat, joissa on mukana myös tietokonevastuksia. Competessa ja cirkuitissa voit tietenkin valita, missä lajeissa kamppailet kavereidesi ja tietokone vihollisten kanssa. Optionsisseissa luonnollisesti voit vaihtaa sekä pelin, että urheilijoiden asetuksia.

Monta lajia surkeiden ihmispelaajien mokaamisia varten


Pelissä on kuusi urheilulajia, laskettelu, lumilautailu, freestyle "temppumäkihyppy", normaali mäkihyppy sekä yhden- ja usean henkilön kelkkailut. Laskettelu lumoaa heti ensi kerralla. Idea on yksin kertainen, olet kokoajan vauhdissa ja lasket mutkittelevaa rataa pitkin yrittäen päästä kaikkien porttien lävitse, kunnes saavut maaliin. Laskettelija menee välillä ärsyttävän nopeasti ja törmäät välillä portteihin tai ohitat ne. Jos ohitat kolmet portiti, sinut diskataan ja tuloksesi mitätöidään. Grafiikka on vakuuttaa, sillä jo tämä laji näytää kolmiulotteiselta, tosin palikkaiselta sellaiselta, sillä onhan laskettelu takaapäin kuvattu. Kontrollit ovat tässä melko simppelit: a:sta hypää (turha), ja ristiohjaimella ohjataan vasemmalle ja oikealle. Tosin R- ja L-nappuloilla voidaan saada aikaan jyrkät kaarrokset, joilla pelastaudutaan joistain tiukoista tilanteista. Lumilautailun idea ei ole sen monimutkaisempi. Pelaaja menee half pipen sivulta toiselle automaattisesti ja sinun pitää 30 sekunnin peliajan aikana saatava mahdollisimman paljon pisteitä mitä vaikeammilla tempuilla. a:lla, b:llä, y:llä ja x:llä sekä ristiohjaimella sitten tehdään temppuja joihin pystyy. Vaikeimmat ovat todella monimutkaisia ja käytänössä mahdottomia, vaikka joku peliä pitkään rämpyttävä voikin onnistua niissä. Yksikin moka voi ratkaista, sillä jos kaadut, nousemisessa menee kriittisiä sekuntteja. Freestylessä on sama idea kuin lumilautailussa: saada paljon pisteitä. Urheilija lähtee mäkeä pitkin menemään ja viereen ilmestyy mittari, jossa pitää painaa oikeaan aikaan b:tä, jolloin hypystä tulee sitä pidempi, mitä paremman painalluksen saa. Ilmassa sitten pitää sinä lyhyenä aikana tehdä vähintään yhtä vaikeita temppuja kuin lumilautailussa ja valitettavan usein laskeutuminen epäonnistuu ja koko paska menee pieleen. Se vaan sattuu olemaan, vaikka lumilautailussa ja freestylessä on vaikea saada hyviä tuloksia, niitä jaksa pelata ja onnistumisesta todella nauttii. Mäkihypyn alku on samanlainen kuin freestylessä. Urheilija valuu mäkeä alas ja pitää osata painaa b:tä oikeaan aikaan saadakseen mahdollisimman pitkän hypyn. Ilmassa ilmestyy eteen nuolia, joiden suuntaan pitää ristiohjaimella painaa, saadakseen tyylipisteitä. Urheilija ei myöskaan itse laskeudu vaan pitää painaa hyvissä ajoin a:ta, muuten pelaaja kaatuu itsestään laskeutuessa ja menetätä roimasti pisteitä. Tuloksesi pisteet lasketaan yhteen tyyli pisteistä ja hyppysi pituudesta. Kaksi viimeistä lajia, kelkkailut, eivät juurikaan eroa toisistaan. Monen hengen kelkkaa on vaan vaikeampaa ohjata ja se menee lujempaa, kun taas yhden hengen kelkka on hitaampi, mutta helpommin kontrolloitava. Kummassakin mennään putkimaista rataa pitkin ja ohjataan sivuille ristiohjaimella. Kaartuvissa seinissä ei pidä mennä liian pitkälle, muuten koko kelkkaa lentää ympäri ja suoriin seiniin ei kannata törmätä, sillä ne hidastavat. Kelkkailu onkin koko pelin yksinkertaisin laji. Jokaista lajia voi pelata kolmnessa eri talviolympialaispaikassa: Salt Lake cityssä, albervillessä ja Lillehammerissa. Salt Lake city on perus talvimaisema paikka, albertvillessä on harmaata ja lunta pyryttää ja lillehammerin arunringonlaskuissa on keltaista ja punaista. Se, missä paikassa urheilet ei juurikaan kovin paljoa vaikuta oikeastaan tuloksiisin mutta pientä eroa huomaa. Itse voit luoda kahdeksan urheilijaa ja kilpailla niillä miten haluat. Urheilijat eivät oikeastaan eroa toisitaan, mutta jso perheessä on monta pelaajaa voitte kilpailla omista ennätyksistänne. Jokaisessa lajista näytettään kolme "maailmaennätystä" eri parasta tulosta jota pelissä on tullut. Alussa kaikki tulokset ovat tietokone pelaajien nimissä. Valitettavaa sattuu olemaan se, että cirkuitissa esiintyvät tietokonevastutajat ovat lunnottoman hyviä. Ne saavat luonnottaman hyviä tuloksia, joita on yleensä mahdotonta voittaa. Itseasiassa on vain yksi laji, jossa tietokonepelaajien voitamminen ei ole mahdotonta: mäkihyppy. Itse olen onnistunut monta kertaa voittamaan tietokoneviholliset siinä ja serkkuni jopa pää'si maailmanennätyksiin toiselle sijalle. Toki myös äärimmäisen kovalla harjoittelulla ja nolifetyksellä olisi mahdollista voittaa tietokoneviholliset laskettelussa ja lumilautailussa, mutta itselläni ei ainakaan ole kiinnostusta tähän.

Hyvä talviurheilupeli :o

Winter Goldin grafiikat ovat yhä hämmästyttävät. Olemme joskus ihmetteleet, onko pelissä joku erikoislisäsiru, joka mahdollistaa "palikka-kolmiulotteisuuden", jota pelissä esiintyy. Pelissä on yksi hieman harmittava asia., joka oudoksuttaa ja ihmetyttää, sillä se ei ole pelissä harvinaista. Kun menee lasketteluun ja ottaa lillehammerin urheilupaikaksi sen varsinkin huomaa. Laji jo ennestään vaatii paljon keskittymistä, mutta kun graffikat ovat kulmikkat ja kaikki värit ovat keltaista, oranssia tai punaista se alkaa olla liikaa. Se saa silmät tulemaan ulos päästä ja luo selvääkin selvemmin psykedeelisuutta. Ja vielä taustalla oleva alkeisteknojumputus lisää psykedelisuuden määrää. Liian paljon pelattuna mieli tosiaan menee hieman sekaisin. Ihan oikeasti. Jos peli olisi menestynyt tuolloin, en olisi ihmettellyt jos Amerikassa Nintendo oltaisiin haastettu oikeuteen jonkun kakaran mentyä sekaisin pelattuaan 4 tuntia urheilulajeja lillehammerissa putkeen. Peli on kuitenkin oikeasti ihan hyvä, kun vertaa tätä uudempiin ja ehkä jopa huonompiin talviurheilupeleihin. Omistan esimerkiksi Nintendo 64:lle kolmiuloitteisen talviolympailaispelin, jonka parissa viihdyin muutaman tunnin, kun taas Winter Goldin parissa on mennyt reippaasti yli 50 tuntia. Peli vaan sattuu olemaan Snesin pahaita urheilupelejä.

+Hyvää:
+Lajeja jaksaa pelata
+Hyvät grafiikat Snes peliksi
+Joitain uudempia täys 3D -talviurheilupelejä parempi
+Ei ihan heti kyllästytä
+Psykedeelisuus

-Huonoa
-Psykedeelisuus
-Tietokonevastustajat liian hyviä melkein jokaisessa lajissa
-Ei jaksa pelata niin paljoa, että saa tehtyä huipputemput lumilautailussa ja freestylessä
-Yksi moka voi olla liiankin kriittinen
-Mikä helvetti se kulmikas tanssiva nainen on oikein olevinaan

Lyhyesti: hyvä talviurheilupeli Snesille

79/100