Judas Priest - Screaming for Vengeance

Julkaistu: 17.7.1982
Genre: Heavy Metal
Formatti: CD
Kesto: 38.22
Levy-yhtiö: Columbia Records





1. The Hellion - o:41
2. Electric Eye - 3:39
3. Riding On The Wind - 3:07
4. Bloodstone - 3:51
5. (Take These) Chains - 3:07
6. Pain And Pleasure - 4:17
7. Screaming For Vengeance - 4:43
8. You've Got Another Thing Comin' - 5:09
9. Fever - 5:20
10. Devil's Child - 4:48
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Monille todennäköisesti Judas Priest on tuttu, ainakin nimensä puolesta. Syytä kyllä olisinkin, sillä onhan kyseessä yksi maailman menestynempiä ja tunnetuimpia heavy metal yhtyeitä. Bändiltä on tullut monenmoisia levyjä, joista parhaimmasta fanit alituisesti kiistelevät. Bändiltähän on tullut kuitenkin melko paljon albumeita, joista parasta on vaikeaa löytää, mutta on suuri osa faneja, joiden mielestä parhaat albumit tulevat 80-luvulta. Vuonna 1980 ilmestyi todella suosittu ja viimeistään Priestin kuuluisuuksiin vienyt British steel. Bändille tuli paljon faneja ja se näytti kylpevän suosiossa. Kuitenkin tuli kuuluisuuspaineita kun bändin piti tehdä seuraava levy. Vain vuosi British Steelin jälkeen ilmestyi Point of Entry. Se petti fanit pahasti, eikä edistynyt myyntilistoillakaan kauhean hyvin. Se on ehkä yksi unohdetuimmista Priestin albumeista. Noh, kuitenkin Juudas Pappi halusi onnistua seuraavassa albumissaan, eikä flopata Point of Entryn lailla. Taas vain vuosi ehti vierähtää, kun Priest puski uutta albumia esille. Tämä albumi oli nimeltään Screaming For Vengeance, ja odotukset olivat korkealla. Onnistuiko Judas Priest siis edellisen flopin jälkeen?


Judas Priest on selvästtikin vaihtanut uuden tyylin kansiinsa. Screaming for vengeancen kannessa on metallinen konekotka, joka syöksyy ihmeen värikääällä punakeltaisella taustalla. Tämä eroaa suuresti edellisitä bändin kansista. Voisikohan tämä myös tarkoittaa tyylisuunnan muutosta? Ja olisiko se miten hyvä asia? Levy alkaa lyhyellä instrumentaali-introlla, The Hellionilla, joka lupaa kiintoisaa ja vähemmän perinteistä levyä. Suoraan The Hellion -introsta jatkuu Electric Eye. Tämä biisiyhdistelmä onkin keikoilla suosittu aloitus, ja Electric Eye on muutenkin vakiona settilistassa. Electric eye on selvästi nopeampaa, kuin monet edelliset Judas Priestin biisit. Se on siis yhdistelmä speed ja Heavy metallia. Biisissä on varsin mieleenjäävä kertosäe, ja se on harvinaisen hyvä aloitus Priestille. The Hellion ja Electric eye siis aikovat luvata, että tästä tulee tulee paljon parempi kuin edellisestä flopista ja ehkä joka paras Priest albumi tähän asti. Tosin seuraavana oleva biisi, Riding on the wind, ei satu olemaan kovinkaan kummoinen biisi, vaan aika heikko heavy metal jumputus. Kuitenin levyn neljäs raita, Bloodstone on jopa niin yksinkertainen, että se on todella hyvä, Se vaan sattuu jäämään Electric eyeäkin pahemmin päähän. Kaksi seuraavaa biisiä, (Take these) chains ja Pain And Pleasure ovat ihan hyviä biisejä, mutta totta puhuen ne eivät minua kauheasti kiinnosta. Ne vaan sattuvat ensimmäisillä kerroilla mennä korvien ohi. Toki niihin seuraavilla kuuntelukerroilal kiinnittää enemmän huomiota ja ne paranevat hieman, mutta eivät kauheasti. Levyn nimikkoraita onkin kiintoisampi tapaus. Se on selvää speed metallia, varsinkin kertosäkeensä puolesta. Kertosäe onkin biisin kohokohta ja Halfordin "SKRIIIMING FOR VENTSANS" huuto jää mieleen. Biisi vaan sattuu olemaan ristiriitainen, koska se on yhtä aikaa hyvä ja ärsyttävä. Myös kahdeksas raita, You've got another thing comin', on yleensä keikoilla nähty biisi, ja yksi levyn parhaia teoksia. Levyn pisin (vaikkei kovin pitkä), 5 minuuttia ja 20 sekunttia kestävä kappale, Fever, on sitä heikompaa settiä, mutta silti ihan mukiinmenevä biisi. Levyn lopettaja on Devil Child niminen simppeli, mutta erinomainen kappale.

Screaming For vengeance on selvästi todella hyvä levy. Sen materiaali on nopeampaa ja innoittavempaa kuin kahden edellisen levyn, Point of Entryn ja British steelin. Myös lyriikat ovat kiinnostavempia, eivätkä ehkä niin simppeleitä kuin yleensä. Judas Priest on siis löytänyt itsensä uudestaan. Vaikka toiset biisit ehkä erottuvatkin toisia heikoimpina, ei levyllä varsinaisesti ole yhtään huonoa biisiä. Tämä on jo aikamoinen saavutus levyltä. Aika moni levyn biiseistä on keskinkertaista tai hyvää settiä, mutta muutama erinomainen biisi, kuten You've got another thing comin', Devil's Child ja myös omalla tavllaan ärsyttävä nimikkoraita, Screaming for vengeance. Levyltä ei kuitenkaan löydy huippuhittejä, mutta se on silti kokonaisuutena erittäin onnistunut. Kuitenkin piristykseksi olisi voinut saada pari tälalista ikuisat hittiä, joita muutenkaan ei loppujen lopuksi Priestillä niin kauheasti ole. Screaming for Vengeance on myös Defenders of the faithin ja Painkillerin ohella yksi Rob Halfordin parhaiten vetämiä albumeita. Halfordin ääni on yhä hyökkäävämpi ja "kimeämpi", joka tietenkin on plussaa. Myös tuplakitaristien, Glenn Tiptonin ja K.K. Downingin yhteistyö tuntuu jotenki nedellistä tuotantoa onnistuneemmalta ja soolotkin ovat monissa biiseissä kiitettäviä. Ei siis ole ihmettelemistä, että Screaming for Vengeance on bändin kaupallisesti menestynein albumi. Tällä kertaa myös Remasteroidun verion omistamisessa on edes jokin hyöty, sillä siinä tulee mukana bonuskappale, Prisoner of your eyes, joka on Priestin ehkä paras rakkausballadi. Negatiivistä nyt on vaan albumilta vaikeaa sanoiksi pukea, mutta siitä kuitenkin puuttu jotain. Onko se sitten hitin puuttuminen, muutaman keskinkertaisen kappaleen löytyminen, yksinkertaisuus, tai liian väheinen agressiivio, sitä en osaa sanoa.

Noh, Screaming For Vengeance on silti yksi Priestin parhaita albumeita ja Heavy Metallin ystävän osotoslistalla. Vaikka osa faneista ei pidä Koston Huudosta ja väittävät sitä liian yksinkertaiisen speedmetallisena, ei kannata kuunnella heitä, vaan napata albumi kun sen kaupassa näkee. Screaming For Vengeance oli tärkeä tukikivi Priestill, ja uskallan sanoa, että vasta tällä albumilla he lopulta löysivät itsensä. Bändi kehittyi tämän albumin myötä nopeaksi ja hyökkääväksi, mutta siltikin myös rauhallisuuden ja hitaantempoisuuden hallitsevaksi.

Lyhyesti : Judas Priestin yksi parhaita albumeita ja bändiä hyökkäävempään suuntaan vieny teos. Yhtyeen kaupallisesti menestynein levy ei siis jätä Heavy Metallin ystäviä kylmäksi.

90/100