Turisas - The Varangian Way

Julkaistu: 2007
Genre: Folk Metal
Kesto: 42.57
Levy-yhtiö: Century Media
Formaatti: CD





Kappaleet:
1. To Holmgard and Beyond - 5:17
2. A Portage to the Unknown - 4:50
3. Cursed Be Iron - 5:03
4. Fields of Gold - 4:34
5. In the Court of Jarisleif - 3:17
6. Five Hundred And One - 6:18
7. The Dnieper Rapids - 5:20
8. Miklagard Overture - 8:18
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Suurinosa nykymusiikin kuuntelijoista on jo sattunut jo unohtamaan vanhat kunnon kansanlaulut ja perinnemusiikit. Yllättävän moni suomalainenkaan ei jaksa muistaa minkälaista oli kauan sitten Suomessa soitettu perinnemusiikki. Toki folk-musiikkilla on ollut omia kannattajian varsinkin Briteissä , mutta muaanmuassa duetto Simon & Garfunkel saavutti muuallakin suurta suosiota. Kyseisen yhtyeen teokset ovat kuitenkin aivan kaukana fennoscandinavialaisesta perinnemusiikista. Vuosien varrella ovat erilaiset bändit yhdistelleet oman kotimaansa kansansäveliä musikkiinsa, mutta varsinaiseksi omaksi genrekseen folk-metal kehittyi vasta 1990-luvun puolivälin jälkeen. Ei varmaan tarvitse mainita, että Suomi pääsi muiden Scandinavian maiden mukana nopeasti genreen mukaan. Yksi aikaisempia Suomen edustajia oli Turisas. Varsinkin Keski-Euroopassa bändi nousi heti suosioon jo ensimmäisen albuminsa, Battle Metallin, avulla. Tällä albumilla erottui jo selvästi Turisaksen muista folk metal -bändeistä eroava tyyli. Vaikka bändi kutsuukin itseään "battle metalliksi", ei folk-metal siltikään ole väärä termi bändin suhteen. Syntetisaattorin avulla saatin musiikista mahtipontista ja tätä vielä lisättiin useinesiintyvän taustalaulun avulla. Toisin kuin monet folk-metal yhtyeet, Turisas ei käyttänyt laulussaan örinään, vaan kaikki perusttui puhdasääniseen vokalisointiin ja jo edellämainittuun taustalauluun. Monien suomalaisten folk metal -bändien tavoin Turisas lauloi pääasiassa englanniksi, mutta käytti myös välillä suomea. Kolme vuotta Battle Metallin jälkeen, 2007, ilmestyi Turisaksen toinen levy, The Varangian Way.

Olen pahoillani, mutta minun on taas pakko kommentoida albumin kantta. Suhteellisen simppeli purjehtivaa viikinkilaivaa esittävä kansi on yllättävän komea. Se käyttää osavasti vain kolmea väriä, punaisat keltaista ja mustaa sekä tietenkin näiden vivahteita ja saa aikaan sangen tyylikkään kokonaisuuden. Mutta, siirrytäänpä itse levyyn. Aloitusraitana toimiva To Holmgard and Beyond alkaa mahtipontisesti. Tiedän, että olen taas astunut suomalaisen muinaisjumalan Turisaan ja siihen uskoneiden viikinkien maailmaan: Turisaksen uuden levyn aloitusraidan alku lupaa samaa kuin Battle Metal. Selviää, että kyseinen aloitusraita on varsin mukiava kappale ja Nygörg laulaa puhtaasti kappaleen kunniakkaasti. Tämä on Turisas, mutta silti normaali kappale on yllättävä aloitus tälle levylle, eikä se ole yhtä houkuttava kuin Battle Metallin aloittanut Victoriae & Triumphi Dominus. A Portage to the unknown jatkaa samaa rataa ja on varsin hyvä biisi sekin, vaikka ei vedä kuitenkaan aivan vertoja aloitusraidalle. Hieman hämärä biisi kuitenkin jatkaa kunniakkaasti levyn teemaa. Cursed to Be Iron jatkaa yhäkin samaa rataa, mutta on kuitenkin tähän asti heikoin kappale. Levyn biisit menevät vielä alempaan suuntaan Fields of Goldilla, joka on keskitason biisi, jota ei jaksa kovin montaa kertaa oikeastaan kuunnella vaan se painuu unhoon. Mutta onko tämä sittenkänäse Turisas, jonka Battle Metal teki minulle tutuksi. Ei sillä, etteikö biiseistä löytyisi eeppisyyttä, mutta Battle metallista tutut mahtipontiset syntikalla tehdyt introt puuttuvat, ja jättävät edellistä albumia laihemman jälkimaun. Mahtipontisuus oli Battle Metallin parhaita puolia, enkä usko, että kaksi samankaltaista olisi tässä tapauksessa olleet kovin huono vaihtoehto.

Onneksi jo levyn alussa alkanut biisien alamäki korjaantuu seuraavan kappaleen kohdalta. In the Court of Jarisleif ei ole sekään mahtipontisella tavalla battle Metalmainen, mutta siitä löytyy uutta Folkkista yritystä. Biisiin on yhdistelty Varangian Wayn aiempaa temaa ja itämaisen tuntuista perinnemusiikkia. Tuloksena on sangen hilpeä biisi ja iloinen biisi, johon on helppo päästä mukaan. Biisissä saa oikeasti sellaisen käsityksen, että olisi keskellä itämaisia basaareja. Kuudes kappale, Five Hundred and One, alkaa epäselvien äänien jälkeen tulevalal pianonsoitolla, joka on levyn eeppisin alku tähän asti. Komeasti menevä biisi soi loppuun kunnialla ja lopettaa alun kaltaisesti eeppisesti. Vihdoin, siis viimeinkin alkoi levy löytää itseään. Keskikeventätä In the Court of Jarisleif ja eeppisesti toimiva Five Hundred and One palautti The Varangian Wayn takaisin jalloilleen ja tuo lisää toivoa albumille. The Dnieper rapids lupaa alulta hyvää ja jatkaa toivottavasti viimeisen kahden biisin tuomaa tahtia. Valitettavasti biisi on vain kahden ensimmäisen kappaleen tasoa, eli ei siis huono, muttei levyn parhaimmistoakaan. Vuorossa on vielä levyn lopetusraita, Miklagard Overture, joka on kahdeksan ja puoliminuuttinen lopetus, ja toivottavasti onnistunut. Ja tässä biisissä vihdoinkin on sitä Battle Metallissa esiintynyttä mahtipontisuutta, tosin ei yhtä paljon kun kyseisellä levyllä, mutta silti enemmän kuin aiemmin The Varngian Wayllä on ollut. Varsinkin kertosäe on sitä perinteistä Turisasta. Biisiin on helppo päästä sisään ja se on kieltämättä yksi levyn parhaita. The Varangian Way siis lopetti hyvin heikomman ensimmäisen puolen jälkeen. Mutta onneksi satuin tuhlaamaan euron enemmän, ja ostamaan albumista Director's Cut -editionin, jolloin levy ei lopukkaan vielä. Parin minuutin hiljaisuuden jälkeen tulee yllättävä veto Turisakselta, nimittäin coveri vanhasta, monille tutusta diskokappaleesta, Rasputinista. Tämä bisiihän on jopa suomeksi coveerattu monta kertaa, mutta ei voi mutta sanoa kuin että Turisas onnistuu tässä kaikista parhaiten. Nopeatemoiseksi ja folkkimaisemmaksi muuttunutta Turisaksen Rasputinia voi sanoa yhdeksi tämän vuosituhannen parhaimmaksi coveriksi, niin nerokas se on. Lopuksi tulee vielä Holmgard and Beyondin single-versio, joka on vaan lyhyempi versio alkuperäisestä biisistä.

The Varangian Way on ostamisen arvoinen albumi, mutta suosittelen silti Battle Metallia aloitukseksi. Valitettavaa vaan on se, että Battle metal on jälkimmäistä albumia paljon harvinaisempi nykyään. The Varangian Way vie Turisasta hieman erilaiseen suntaan, eikä se mielestäni oli "Another Chapter of Battle metaL", kuten sitä mainostetaan, sillä siitä puuttu mahtitempoisuus. Tämä arvosana tulee levyn normaaliversiolle, joskin Director's cut nostaisi pisteitä parilla.

Lyhyesti: Hyvä Folk metal levy, joka vie bändiä hieman erilaiseen, vähemmän mahtipontiseen suuntaan.

84/100